Tommy Wirénin luennolla

Onkin tässä jo jonkin aikaa pitänyt kirjoitella Tommy Wirénin luennosta. Tommy kävi Turussa syksyllä ja kun kerrankin oli mahdollisuus päästä kuuntelemaan kokenutta kouluttajaa ihan livenä, niin pakkohan sinne oli päästä. Wirénistä minulla oli etukäteen hyvä kuva, tykkäsin Hienosti hihnassa -sarjasta. Erityisesti Tommyn purnausosio lopussa oli aina täyttä asiaa. :)

Luento ei tuottanut pettymystä vaan oli mielenkiintoinen alusta loppuun.  Paljon tuli hyviä pointteja ja ajattelemisen aihetta. Koin monta hykerryttävää "Niin juuri! " "Näin on!" ja "Näin-minäkin-sen-olen-ajatellut-mutta-en-ole-osannut-pukea-sanoiksi!" -hetkeä.  Se on aina riemastuttavaa.

Kanat opettajina

Wirén kertoi olevansa lähtöisin perheestä jossa koirien kanssa on aina harrastettu. Aikoinaan Tommy kilpaili pk-lajeissa ja käytti ns. perinteisiä koulutusmenetelmiä. Jossain vaiheessa Wirén alkoi kuitenkin kyseenalaistamaan vanhoja oppeja, ja huomasi uuden koulutustavan toimivammaksi. Mielenkiintoista olikin kuulla että viettiominaisuuksiltaan huonoimmaksi arvioidulla rotweilerilla saavutettiin myöhemmin parhaimmat koetulokset. Nykyään Tommy käyttää operanttia ehdollistamista joka on rauhallinen, koira- ja ihmisystävällinen tapa kouluttaa, lisäksi se perustuu tieteellisiin tutkimuksiin. Koulutuksessa keskitytään itse käytökseen, eläintä ei esimerkiksi ohjata houkuttelemalla.  Periaatteiden opettelu vie kuitenkin aikaa ja mikä työläintä, niitä pitää myös käytännössä harjoitella! Operantin ehdollistamisen periaatteet sekoittuvat huonosti perinteisiin koulutusmenetelmiin.Tämä koulutusmenetelmä ei ole nopea, seksikäs eikä näyttävä, vaan se vaatiin tarkkuutta ja kärsivällisyyttä, ja voi viedä myös aikaa. ("Niin juuri!")

Tommyn kursseilla koulutustekniikkaa opetellaan koirien sijasta kanojen avulla. Kanat ovat hyviä opettajia jotka käytännössä näyttävät mikä on faktaa, ja mikä on vain mielipide. Kouluttamaan oppii vain kokeilemalla käytännössä, ja kanat ovat eriomaisia opettajia.
Kanat oppivat nopeammin kuin koirat, ja erityisen tärkeää on se, että kanoista meillä ihmisillä ei ole minkäälaisia ennakko-odotuksia. Koirista monilla on voimakkaita mielipiteitä ja odotusarvoja. Kukaan ei esimerkiksi oleta kanan osaavan automaattisesti noutoa (vrt. vaikkapa noutaja), eikä ihmiselle yleensä tule mieleen osoittaa kanalle johtajuutta. Ja mitäpä mahtaisi tapahtua, tottelisiko kana jos sille oikein kunnolla näytettäisiin sen oikea paikka? :D

Hyvä vai huono käytös?
 

Tommy on auttanut monen huonosti käyttäytyvän koiran kouluttamisessa, mutta mikä sitten on hyvää käytöstä ja mikä huonoa käyttäytymistä? - Se on vain käyttäytymistä! Eläimen käytös muodostuu perimän ja opitun yhteisvaikutuksesta, ja eläin tekee sitä mikä on sille kannattavinta. Ihminen arvottaa käyttäytymisen huonoksi tai hyväksi, koiralle se on aina se ja sama, vain käytös. Ongelmakäytös on Wirénin sanoin tavallista käyttäytymistä joka ilmenee väärässä tilanteessa. ("Aivan niin!) Monesti käytös on tahattomasti vahvistunut ja seurausta aiemmin opitusta. Paljon riippuu siitä mihin aikaan käytös esiintyy tai keneen suunnattuna. Kun koira murisee ja haukkuu uhkaavasti vieraallesi, se on huonoa käytöstä....paitsi jos se tapahtuu yöllä...ja kun ulko-ovella hiippailee joku... ja kun se on vieläpä tuntematon mies. Silloin se on hyvää käytöstä, eikö?

Eläimelle tilanne on kuitenkin sama, se reagoi uhkaavaan tilanteeseen. Monesti ihmisen ongelmiksi kokemat tilanteet eivät ole eläimelle yksiselitteisiä, vaan oikein käyttäytyäkseen koiran pitäisi tuntea ihmisten käyttäytymissäännöt, tietää onko pyhä vai arki, onko vieras tuttu vai tuntematon jne. "Ongelmakäytös" on vain käytöstä joka koiralta tulee luontaisesti, sillä eihän se tiedä parempaakaan tapaa. Eläimelle tulisi kouluttaa korvaava tapa reagoida, sillä muuten se turvautuu luontaiseen tapaansa toimia.

 Wirénin esittämä tärkeä pointti oli, että eläimen käytöstä ei saa ottaa henkilökohtaisesti! (N-m-s-o-a-m-e-o-p-s!). Koira on eläimenä toki nokkela ja monimuotoinen, mutta ei silti ole lähelläkään ihmistä. Lemmikille annettava nimi pahentaa asiaa, sillä se tekee lemmikistä persoonan jonka käytöstä myös tulkitaan ihmismäiseksi. Eläimet kuitenkin käyttäytyvät omista tarkoitusperistään nähden järkevästi. ("Aivan niin!") Ihmiset suhtautuvat kuitenkin tunneperäisesti, ja luontokappaleen käytös otetaan henkilökohtaisesti, joskus jopa henkilökohtaisena loukkauksena. (Näin on, murrr!)

Koiran käyttäytyminen on kymmeniätuhansia vuosia vanhaa perua, joten pikakonstit eivät toimi sen muuttamisessa. On kuitenkin mahdollista kouluttaa tilalle uusi toimintamalli, jotain josta koira kokee hyötyvänsä.
 
Johtajuusongelmat

Johtajuusongelmasta puhuttaessa Wirénin mukaan ajatellaan asiaa ihmisen näkökulmasta. Tällöin vastuu käyttäytymisestä siirretään eläimelle, ja syitä haetaan ulkoisista tekijöistä tai koirasta itsestään. Usein myös unohdetaan että käytös on vuorovaikutteista ja se mitä koira saa tehdä, se vahvistuu. Johtajuusajatus on saanut alkunsa vanhoista susitutkimuksista joita nykyisin on kritisoitu. Wirén suositteli tutustumaan susitutkimusta tehneen Dave Mechin tutkimuksiin.

Koirat eivät pidä meitä toisina koirina, mutta voivat kilpailla kanssamme asioista jotka kokevat tärkeiksi. Eläimillä ei ole kanssamme samaa arvomaailmaa, ne eivät ole eettisiä, vaan opportunisteja jotka ajavat omaa etuaan. Koira ei tee asioita miellyttääkseen ihmistä, vai oletteko nähneet koiraa joka vaikkapa huonosti menneen suorituksen jälkeen tuumisi "Oho, menipä se huonosti, älä anna vielä palkkaa, haluan tehdä tämä paremmin!". Pikemminkin koiran ajatusmalli on "Ota ja juokse!".
  
Keep it simple, stupid!

Kouluttamisessa tulisi tarkkailla käytöstä, ei yrittää ajatella kuin eläin. Kyse on siitä mitä koira tekee, ei siitä mitä ajattelet sen tekevän. Kouluttajan ei tarvitse pohtia miksi koira käyttäytyy kuten käyttäytyy, vaan käyttää silmiään ja katsoa mitä koira tekee. On parempi pitää koulutus "palikkamallina", tyyliin jotain on tai ei ole. (Tämä on hyvä/tämä ei ole hyvä, tästä saat palkan/tästä et saa palkkaa). Vasta kun tiedät mitä haluat ja mitä et halua, voit lähteä vahvistamaan toivottua käytöstä. Kouluttajan on ensin muodostettava itselleen selkeä ja konkreettinen mielikuva käytöksestä jota toivoo. Se ei voi olla mitään abstraktia kuten "rauhallisuus", vaan selkeä käytös josta voisi ottaa vaikkapa valokuvan. Aluksi tulisi siis miettiä miltä toivottu käytös näyttää. Tommy kertoi että asiakkailla on yleensä pitkä lista siitä mitä eivät halua koiransa tekevän, mutta tärkeintä olisi konkretisoida se toiminto jota halutaan koiran tekevän. Tämä on yllättävän monelle vaikeaa!

Esimerkiksi:

En halua:  Että koira hyppii vasten
Haluan: Että koira ei hypi/ käyttäytyy kauniisti
Miltä se näyttää:  Koira seisoo etutassut maassa

Nyt kun kuva toivotusta käytöksestä on konkreettinen, voidaan alkaa vahvistamaan toivottua käytöstä, eli sitä että koira pitää etutassut maassa esimerkiksi vieraiden saapuessa.
Koska koira monesti hyppii vasten saadakseen huomiota, voidaan toivottua käytöstä vahvistaa huomioimalla koira vain kun sen etutassut ovat maassa. Kaikki palkka, kuten huomio tai ruoka tulisi myös suunnata sinne missä koiran toivotaan olevan, eli alas, vaikkapa maahan etutassujen väliin.


Hyväksi kouluttajaksi

Tehokas koulutus saadaan aikaiseksi kun ihminen muuttaa omaa käytöstään. Kyse on siitä kuinka paljon itse on valmis muuttaamaan omaa käytöstään. Ja mikäli haluat oppia, on siirryttävä pois omalta mukavuusalueelta. Joskus se voi tarkoittaa vaikkapa sitä että on valmis kyseenalaistamaan omat käsityksensä ja oman osaamisensa. ("Näin on!")

Ongelmakäytöksen ilmetessä tulisi ensimmäiseksi tarkistaa koiran terveys. Mikäli ongelmat eivät aiheudu esimerkiksi koiran kivuliaisuudesta voidaan niitä työstää koulutuksen keinoin. Tommyn ohjeet ongelmien korjaukseen tiivistettyinä olivat:

- Älä keskity ongelmaan. Kouluta tilalle jotain käyttökelpoista.
- Määrittele tarkasti käytös jota haluat koiran tekevän.
- Harjoittele korvaavaa käytöstä. Paranna tottelevaisuustasoa, käytä palkkioita taitavasti ja opeta yksi tai   kaksi erittäin vahvaa ja sujuvaa käytöstä.
- Luo onnistumisen edellytykset itsellesi, tee vaikkapa sitten liian helppo harjoitus.
- Älä ikinä lopeta palkitsemista vaan vaadi enemmän päivä päivältä.


Luennon jälkeen Tommy lähti kohti uusia haasteita, nimittäin kouluttamaan jääkarhua! Paljon muutakin kiinnostavaa sisältyi Tommyn luentoon, katsotaan nyt jaksanko tiivistää nekin joskus tänne. Luennossa minua erityisesti ilahdutti se, että miltei vainoharhaisuutta hipovan johtajuusselityksen sijaan käännettiin katse oikeaan suuntaan, eli ihmiseen. Koira toimii luontaisesti joka tilanteessa, ja meidän hihnan jatkeiden tehtävä on sitten opetella miten kerromme selkeästi, ystävällisesti ja ymmärrettävästi mitä haluamme.

Ja vielä kun tämän kaiken osaisi, malttaisi ja muistaisi arjessakin!

Nykimisen vastaiset viikot

Täten haluaisin julistaa nykimisen vastaiset viikot. Jos ihan vaikka kokeilun vuoksi annettaisiin koirillemme parin viikon loma jatkuvasta nykimisestä ja nyppäämisestä.

Olen itse entinen nyppijä. Näinhän sitä opetettiin ja loogiseltahan se näin äkkiä tuntuu, oikeasta toiminnasta koiralle palkka, väärästä huomautus, esimerkiksi nyppäisy hihnasta. Uutta pentua ottaessani lueskelin taas lisää koulutuskirjallisuutta, tuumailin ja sain hyviltä kouluttajilta neuvon, älä nypi. Päätin kokeilla olla ilman.

Vaikeaa oli aluksi, nyppiminen tuli jo selkärangasta. Koiralta yksikin väärä liike, niin heti jo käsi heilahti ennen kuin ehti tilannetta edes ajatella sen tarkemmin. Ja vieläkin se sieltä tulee, ainakin jos on kisoissa, näyttelyissä tai muissa paikoissa jossa jo valmiiksi jännittää ja koirakin käy kierroksilla. Harjoitus jatkuu siis edelleen.

Nyppimisen turruttamia ja tylsyttämiä koiria näkee säännöllisesti. Tarkoitan nyt sellaista jatkuvaa nykimistä jota välillä näkee, käsi käy muutaman minuutin aikana koko ajan, ja koiran ilme muuttuu entistä tylsistyneemmäksi. Ohjaaja ei itse asiaa välttämättä edes huomaa, käsihän käy automaatilla. Tällainen oma toiminta olisi hyvä nähdä videolta, jolloin voisi todeta että sekä ohjaajan että koiran käytös on pelkkää monotonista nykimistä ja nykäysten vastaanottamista.

Miksi yritän itse välttää nyppimistä? Siksi että nykyisin koiran motivaatio on minulle se tärkein juttu, pohjatyö joka kantaa sitten kaiken muun. Liikkeethän koiralle on periaatteessa helppo opettaa, mutta työskentelyinto on se joka kantaa. Haluan että koiran mielestä kanssani treenaaminen on yksi maailman kivoimmista jutuista. Nykäisy tuntuu auttavan juuri sillä mainitulla hetkellä, mutta sen korjaava vaikutus haihtuu nopeasti. Kohta joudut nykäisemään uudelleen, ja uudelleen. Miten nämä tuhannet nykimiset ja muut puuttumiset vaikuttavat koiran motivaatioon pitkällä aikavälillä?

Monen mielestä nykiminen on kurinpitoa jota koira tarvitsee. On tilanteita joissa napakka puuttuminen on välttämätöntä, esimerkiksi koiran aggressiivinen käytös muita eläimiä tai ihmisiä kohtaan. Nykäisy harvoin ja valitusti voi toimia, mutta nyt puhunkin siitä kun nykiminen jää päälle.

Suurin ongelma nykimisessä on se että omistaja luulee pitävänsä kuria. Usein kuitenkaan kyse ei ole kurin puutteesta vaan siitä ettei koira osaa tai malta tehdä oikein. Onko malttamattomuus sitten sama kuin kurittomuus? Kun koira treeneissä vetää kuin hinaaja nähdessään muut koirat, onhan se kieltämättä raivostuttavaa. Ja noloa. Varsinkin kun se kotona osaa kaiken hienosti.

Koira on vain eläin, ei se aina malta ja jaksa, se on luonnollista eläimen käyttäytymistä. Uskon että tämän maltin venyttäminen säännöllisillä, pienillä harjoituksilla tuo pidemmän päälle toimivia tuloksia. Olisi kiva jos nopeat ja näyttävät konstit toimisivat, mutta todellisuus on yleensä tylsempi. Kärsivällisyys ei ole kovin mediaseksikästä, mutta niin se vaan elämässä menee, tasainen puurtaminen on yleensä se jolla tuloksia saadaan.

Ehdottaisin siis kaikille kahden viikon nyppimislomaa. Ei kaksi viikkoa ketään haittaa, eikä pilaa koiraasi. Päinvastoin, kokeilu saattaa olla jopa hauskaa teille molemmille. Parhaimmassa tapauksessa huomaat positiivisia vaikutuksia, ehkä nyppimättömyys jää jopa päälle!
Tilalle voisi ottaa vaikka harjoittelun joka sopii erityisesti niille treenaaville koirille joita ei tunnu huvittavan, jotka lähtevät kesken treenin nuuskintaretkille, jotka "näyttävät keskisormea"  ja "ovat kuuroja".

Harjoittelu kannattaisi aloittaa rauhallisella ja tutulla paikalla, vaikka omalla pihalla. Koiralla ei silloin ole liikaa kierroksia nostattavia virikkeitä, eikä ennen kaikkea ohjaajalla paineita saada koiransa käyttäytymään hyvin muiden edessä.

Kahden viikon hauskanpito ja nykimättömyys treeniohjelma:

Kiellettyjä ovat:

- Hihnasta nykiminen. Pidä ne kädet kurissa ja jos on liian vaikeaa niin treenaa ilman hihnaa.
- Muutkin kiellot koiraa kouluttaessa. Kokeile. Edelleenkään koirasi ei mene pilalle kahdessa viikossa.
- Jos sinulla on tapana ohjata koiraa fyysisesti, esim. painamalla, työntämällä jne. niin parempi ettet koske koiraan lainkaan treenin aikana.
- Ja tärkeimpänä: Ankarimmin kiellettyä on olettaa että koira tekee väärin uhmatakseen tai v**tuillakseen.

Kun koira toimii väärin, tee näin:

- Jos koira tekee virheen, ei se mitään, ota uudelleen.
- Auta koiraa jos se ei osaa tai malta keskittyä. Voit käyttää lelua tai makupalaa josta koira pitää.
- Helpota liikettä huomattavasti (siis huomattavasti!) niin että saat palkattua edes jostain.
- Jos koiran huomion vievät kaikki muut kuin sinä, palkkaa ensin vaikka siitä että koira seisoo rauhassa. Sitten siitä että sen kuono kääntyy aavistuksen sinuun päin. Sitten pienestäkin vilkaisusta jne. kunnes saat koiran pitämään kontaktia sinuun. Älä luovuta. Tee tämä vaikka koirasi olisi kuinka pitkälle koulutettu ja vaikka sen pitäisi osata.

Treeniohjelma:
Treeni 1.
Tavoite: Saada koiran silmät säihkymään
Pidä hauskaa koirasi kanssa, kokeile mistä saat sen innostumaan. Makupalojen pitää olla todellisia herkkuja ja niiden antamiseen voi yhdistää saalisleikin jolloin makupala käsi "pakenee" ennen herkun saamista.
Leiki koirasi kanssa. Ei minkään oppikirjan mukaan vaan hulluttele ja heittäydy. Jos vaadit koiralta työskentelyä täydestä sydämestään niin sinunkin on treenattava aidosti, täydestä sydämestäsi. Yritä oikeasti varastaa koiralta lelu. Nauti omasta, maailman parhaasta lemmikistäsi. Älä painosta, ole aidosti rento ja iloinen.Treenin tavoite on saada koira innostumaan niin että se katsoo sinua silmät säihkyen ja sinut oppimaan tapa jolla se tehdään.
Toistetaan mahdollisimman usein.

Treeni 2.
Tavoite: Maailman kivoimmat liikkeet
Alkuverryttele ensin treeni ykkösen tapaan, eli säihkysilmät esille. Ota sitten verryttelyn omaisesti helppoja liikkeitä, niitä mitä opetit jo pentuna ja jotka koira osaa. Ota esimerkiksi liike "maahan" ja tavoitteeksi että liikkeestä tulee koiran mielestä se maailman hauskin liike.  Leiki koiran kanssa niin että lelun tai makupalan avulla teette maahan menoa. Kehu koirasi kiemuralle. Tavoite on että koira haluaa heittäytyä maahan, sillä se on kivaa! Muista että itse liike on toissijainen asia, nyt harjoittelette oikeaa mielialaa. Unohda vaatiminen, pidä vain hauskaa.

Treeni 3.
Tavoite: Kalorit kulumaan ja vauhtia treeneihin
Anna koiran tylsistyä pari päivää, ja silloin kun sen elämä on tylsistä tylsimmillään ehdota pientä koulutushetkeä. Jos sinulla on yleensä rauhallinen tyyli kouluttaa, kokeilepa välillä juoksutreeniä. Hyvää kuntoharjoittelua sinulle, hyvää vauhtia koiralle. Mieti etukäteen mitä tuttuja liikkeitä haluat tehdä, ja tee sitten kaikki vauhdilla ja juosten. Juokse koiraa karkuun ja palkkaa sitä pallolla kontaktista kesken juoksun. Harjoittele nopeita maahan menoja lelun avulla. Heittele nameja ja leluja palkaksi. Jos koira menee kierroksille, tee rauhallisemmin koiran mukaan. Huonosta käytöksestä harjoitus loppuu hetkeksi, mutta näytä koiralle mikä on hyväksytty tapa toimia. Yritä tehdä niin hauskat treenit että koirasi on aivan äimistynyt kaikesta hauskuuden määrästä.

Toista näitä pari viikkoa. Keksi uusia juttuja. Helpota. Pidä hauskaa.Unohda hetkeksi vaatiminen ja täydellisyys.

Lopuksi muista:
Jos koira tekee väärin, ei se ole sen vika. Se joko käyttäytyy koiran vinkkelistä täysin "oikein" eli lajityypillisesti, tai sitten se ei vielä osaa liikettä tai osaa keskittyä. Yksikään koira ei luonnostaan seuraa, esiinny näyttelykehässä tai ymmärrä suomea. Sinulla on koiraan nähden ylivertaiset aivot. Sinä päätät omalla toiminnallasi onnistuuko treenikerta aina vai epäonnistuuko se joka kerta.
Kukaan ei myöskään osaa luonnostaan kouluttaa koiraa, mutta kaikki voivat oppia. Pyydä apua ja neuvoja ja lue erilaisia koulutusoppaita, koskaan ei ole täysin valmis. Joskus kaikkien toistama totuus ei olekaan muuta kuin legenda joka sitkeästi elää, siksi on hyvä pitää mieli avoimena. Suhtaudu erityisen kriittisesti oppeihin joissa tarjotaan väkivaltaa ja pelottelua ratkaisuksi, sillä näillä keinoilla voidaan tehdä paljon vahinkoa.
_________________________________________________________________________________

Kirjoittaja on entinen krooninen nykijä. Vieroitushoito on hyvällä mallilla mutta jatkuu edelleen.

Helsinki Voittaja 2012

Helsingin Voittaja-näyttely koettiin taas GM-porukalla. Voittaja-näyttely on kokonsa vuoksi hieno tapahtuma, harmi vaan että messarissa olisi ollut niin paljon nähtävää, luentoja ja tuttuja koirineen, mutta niin kiinni sitä taas oli oman kehän laidalla että eipä muuta ehtinyt.
Näytelmät meni hienosti, Rene tuli valioluokan kakkoseksi ja paras uros-kisan kakkoseksi! Vitsi oli kyllä lähellä Voittaja-titteli, mutta olipa  kova vastuskin. Urosten ykköseksi tuli Waroggi Maitreya joka oli juuri tullut kisaamasta Puerto Ricosta. Kuulin että koiralla on kolmisenkymmentä titteliä ja totta tosiaan, Koiranetistä kävin kurkkaamasta että koira on mm. Filippiinien, Moldovan ja Azerbaidzanin muotovalio, noin muutamia mainitakseni. Oho!

Parhaat urokset.

Erittäin tyytyväinen olen Renen tulokseen ja ennen kaikkea esiintymiseen. Häntä heilui ja silmät oli intoa täynnä koko päivän, vaikka itseäkin väsytti pitkän päivän tuoksinassa. No, tuo ravaaminen toisten perässä ei edelleenkään ole se meidän vahvin puoli, mutta enpä ole laiskuuttani sitä harjoitellutkaan. Nyt kun olen itse vakaasti päättänyt olla rauhallinen kehässä, niin heti koirallakin on malttia paremmin. Enkä enää jännittänytkään juuri lainkaan, päätin vaan että rauhassa mennään ja kyllä Rene siellä ihan ok käyttäytyy. Omalla sähläämisellähän sitä saa koiran hermostumaan kaikkein varmimmin.

Päivän huipennus oli se että saatiin kasvattajaryhmä kasaan. Arpapelillä piti valita, sillä pentueestamme viisi sai kasvattajaluokkaan oikeuttavan arvostelun. Kasvattajaryhmässä sitten kisaamassa olikin tällä kertaa neljä urosta, ja se välillä näkyi ja kuului pienenä ärinänä ja purinana. Ilmeisen äijiä tuntuvat nämä kaikki olevan. Tylsä emäntä taas kielsi kaiken hauskan, kuten tappelemisen.

Helsinkin Voittaja 2012 ROP-kasvattaja

Upeasti kävi kasvattajaluokassakin, sillä Gentle Miracle´s valittiin ROP-kasvattajaksi! Se tiesi siis isoon kehään pääsyä, mutta myös tolkutonta odottamista...odottamista ja odottamista. Ja juuri kun oli täysin puutunut siihen seisoskeluun, niin kiskaistiinkin lavalle juoksemaan. Näiden kanssa pitää juosta kovaa, joten kaikki keskittyminen meni siihen että yritin pysyä porukan mukana, olla törmäämättä mihinkään, kompastumatta koiraan ja saada neljäkymmentäkiloinen Renen juoksemaan nätisti. Rene oli porukan viimeinen, ja luuli että kyseessä oli kiitolaukkakilpailut, joten vähemmän tyylikkäästi, mutta sitäkin vauhdikkaammin esiinnyttiin! Sivusilmällä ehti havaita että lavalla oli  kauheasti valoja, kova meteli, kameroita ja vaikka mitä, ja sitten oltiinkin jo ulkona. Ihan siisti, vaikkakin nopea, kokemus. Vähän harmitti tuo laukkaaminen, mutta sellaista sattuu. Saa nähdä näkyykö meistä jokin vilaus jouluna tulevassa koosteessa, olishan se ihan hienoa.

Näyttelypäivä oli kyllä niin vauhdikas ja hauska taas kerran. Minäkin mukamas antinäyttelyihminen olen nyt innostunut kun Rene alkoi pärjäämään. Ensimmäisen sertin jälkeen päätin, että onhan ne loputkin nyt yritettävä, ja sitten lopetan kun muotovalion titteli on kasassa. Nyt kun Voittajasta tuli näin hyvä tulos niin kyllähän se aina innostaa lisää.

Toisaalta, näyttelyissä on aina niitä negatiivisiakin piirteitä. Joitakin rotuja katsellessa ihmettelee miksi koirien pitää kärsiä ihmisten erikoisuuden tavoittelusta ja kunnianhimosta. En hyväksy kaikkien rotujen äärimmäisiksi jalostettuja piirteitä. Yllättävän monet myös ihan avoimesti kohtelevat koiriaan huonosti. Ymmärrän kyllä että näyttelykaaos on melko stressaava tilanne sekä koiralle että omistajalle, ja ylilyöntejä voi sattua, mutta silti. Kauhean näköisiä ovat myös trimmattavien koirien "hirttotelineet" jossa koirat apaattisina seistä jököttävät kaulat pitkänä. Oli muuten karmeaa löytää näyttelysäännöistä teksti jossa kiellettiin pitämästä koiraa tuollaisessa laitteessa muutoin kuin trimmauksen aikana. Että pitääkö tällainenkin erikseen kieltää, eikös jokaisen koiranomistajan järki pitäisi sen verran itsekin toimia? Ja miten voi olla että joka ikisessä kesänäyttelyssä, oli hellettä sitten 25C tai 30C joudutaan toistamiseen kuuluttamaan että koirat on haettava autosta pois. Valitettavasti monen omistajan käytöstä katsellessaan ihmettelee miksi koira on ylipäätään hankittu. Olen luullut että syy olisi eläinrakkaus, mutta usein se ei siltä näytä.

No niin, tämän paasauksen jälkeen laitankin loppua keventämään Renen muotovalioposeerauksen. Ihana kasvattajamme muisti meitä kauniilla taululla sekä komealla ruusukkeella.

Mä tein sen!

Renen arvostelu:

Good size. Strong bones. Excellent shape of head. Elegant neck. Excellent line of back and chest. Nice arms. Strong legs. Good angulation behind. During movement behind closed.

Jälkien nuuskuttelua

Kesä meni töiden ja tokoilujen sekä muiden kiireiden merkeissä, ja vasta nyt syksyllä heräsin taas treenaamaan jälkeä. Tänään tehtiin noin 200 m peltojälki joka meni tosi kivasti. Yksi keppi jäi löytämättä, mutta muut nousivat kivasti. Nenä pysyi hyvin maassa ja tahtikin oli reipas. Kulmat Rene on viime kerroilla tehnyt tosi napakasti. Nyt tarvitsisi vaikeusastetta hiljalleen nostaa, vähentää makupaloja, pidentää jälkeä ja varsinkin vanhentaa sitä. Nyt kun pimeäkin tulee aikaisin, niin ei oikein jälki ehdi vanheta. Saatika että malttaisi sen antaa odotella parikin tuntia. Nyt ikää jäljellä on ollut 45min-tunti.

Treeniä siis tarvitaan, mutta pohjat on mielestäni kunnossa, eli koira tykkää hommasta ja on hoksannut että kepit kannattaa bongata. Siitä sitten vaan etiäppäin.

Laitan tänne nyt vähän vanhemman jälkipätkän. Tämä on tällainen lyhyt pätkä ja keppejä on tiheästi. Tajusin tuota katsellessani että taidan hieman ohjata koiraa hihnalla. Nyt pitäisi ottaa tehtävälistaan myös sen jälkiliinan etsiminen jostain kätköistä, ja sen käytön opettelu...

Niin ja varoitus, video sisältää lässytystä! Koittakaa kestää.

Kaukokäskyjen alkeita

Laitanpa tänne lyhyen videon meidän kaukokäskyjen alkeista. Olen opettanut seisomasta maahan ja takaisin niin että oikean takatassun pitäisi pysyä paikallaan. Ylösnousu on varmin tällä hetkellä. Kuvaaminen teki taas hyvää, sillä tuosta edestä on välillä vaikea nähdä koska tassu todella pysyy paikallaan. Ihmekös liike on vaikea kun näköjään palkkaan vaikkei ihan oikein mennytkään, hups. 

Seisomasta istumaan on tosi vaikea, sen Rene tekee liian nopeasti ja aina pompahtaa takatassut inasen eteenpäin...vinkkejä tähän saapi lähettää. :)

Tulossa myös jälkiviteota kunhan ehdin lataamaan...

Renestä Suomen muotovalio!!!

Oi että, kyllä meitä nyt on hemmoteltu hyvillä tuloksilla. Tänään Turun kv näyttelyssä saatiin kokea taas yksi huippuhetki kun Rene sai kolmannen sertinsä ja näin ollen valioitui! Onhan se omissa silmissä maailman komein nallekarhu, ja hienoa että tuomaritkin ovat nyt olleet samaa mieltä.

Oli ihanaa että paikalla oli monia nyt tutuiksi tulleita valkkarin omistajia, Renen isovanhempien emännät sekä meidän pentueesta Renen sisarusten omistajia. Näyttelyissä käymisestä tule sitä hauskempaa mitä tutummaksi porukka käy.

Tuomari mietti pitkään Renen ja velipoika Dieselin välillä avoimen luokan sijoitusta. Saatiin oikein kunnon kisafiilistä kun tuomari pohti ja tuumi, vaihtoi poikien paikkoja ja laittoi meidät yhdessä juoksemaan edes takaisin. Siistiä, näyttelykisaamista kerrankin koko rahan edestä! Tuomari katseli Reneä ja totesi että voi kun sen häntä on niin ylhäällä, muuten se on kyllä tosi hyvä... Renellä tosiaan tuppaa tuo häntä nousemaan kun on muita uroksia paikalla. Pitäähän sitä nuoren miehen vähän näyttää että potkua löytyy!

No, häntä ei sitten kuitenkaan loppupeleissä haitannut, vaan Rene sijoittui avoimen luokan ykköseksi. Paras uros kisassa Rene oli kolmas, heti valioluokan urosten jälkeen, ja näin ollen viimeinen serti saatiin.

Tässäpä Renen arvostelu tällä kertaa. Aika tutulta kuulostaa:

3 years. Very big, strong. Excellent format bone, muscles. Strong male head, not enough pigment. Good eyes. Excellent ears, neck, topline. Deep chest. Excellent angulation. Excellent coat. Free movement, a little high tail in movement but nice in standing.



Jaa miten niin korkea häntä? Velipojat kaksintaistossa.

Kuvista kiitos Kari Tonterille!

Voittajan alkeita ja vähän jälkeä

Olipas tänään taas hauska vähän puuhastella tuon koiruksen kanssa. Meillä olikin pohjalla taas useamman päivän tylsistyminen, joten koira oli niiiin innoissaan kun huomasi että nyt olis taas hommia luvassa. Jälkivaljaat sai innokkaan pomppimisen aikaiseksi ja heti suunta oli kohti vakiojälkimaastoja. Tää mun ajoittainen laiskottelutaktiikka näyttää toimivan, koirasta löytyy sitten ainakin potkua tehdä hommia...

Innostuin taas pitkästä aikaa tekemään jälkeä, sillä eilen meillä kyläili hurmaavat lk-collie Ruu ja vasta 5kk valkkari Diego emäntineen. Ruusta oli viime näkemän jälkeen kasvanut sopusuhtainen neiti, ja Diego oli todella hurmaava pikkuherra, fiksu ja tasapainoinen tyyppi. Meidän kohelo jättiRene aluksi vähän jännitti, mutta kyllä siihenkin totuttiin. Ja kun pentu tuli meille sisälle, niin lunkisti vaan paikkoja katseli ja sitten kävi lepäämään. Valkkarit on kyl parhaimmillaan ihania tapauksia.

Tehtiin jokaiselle pienet jäljet ja sain pitkästä aikaa lisää intoa kun jäljessä kisannut Heidi katsoi meidän tekemistä ja antoi kommentteja. Olen nyt tehnyt jäljelle aina lähetyksen niin että tulemme sille 90 asteen kulmassa. Aluksi on tyhjää mutta vähän ajan päästä suurempi palkka jotta koira saa palkkion jäljelle lähtemisestä. Sitten nameja 5-20 askeleen välein. Ennen kulmia nameja paljon, kulman jälkeen tyhjää ja sitten isompi palkka kulman tekemisestä (en ole tätä kulma asiaa syvemmin pohtinut mutta tuollainen tuli mieleen).  Ennen keppejä tyhjää ja keppien jälkeen samoin tyhjä pätkä kunnes isompi palkka siitä että lähti kepin jälkeen hyvin jäljelle. Alussa keppien löytymisen jälkeen Rene ei meinannut tajuta että jälkeä kannattaa jatkaa, siksi olen nyt laittanut isomman palkan ja innolla lähteekin nyt uudestaan liikkeelle. Jäljestä tuli tällä kertaa pari sataa metriä pitkä, keppejä taisi olla kolme, yksi kulma ja jälki vanheni ainakin tunnin. Loppupalkkaa en käytä ollenkaan, sillä jostain luin mielestäni hyvän pointin, eli itse jäljen tekeminen pitää olla koiralle palkitsevaa, ei loppuun pääseminen. Tai voi ajatella myös niin että jälki johtaa kepin, eli sitä kautta suuremman palkkion luo. Olen ollut vähän malttamaton ja tehnyt aika paljon 15-30 min vanhoja jälkiä (hups) joten tätä pitäisi ruveta nyt petraamaan. Ja jälkeä ollaan tehty kesällä ehkä pari kertaa joten hiukan mietitytti että mitenköhän menee.

Alku oli Renellä vähän haparoiva, aluksi ei tuntunut olevan tarkasti jäljellä vaikka innolla ja kuono maassa mentiin, mutta koira paransi loppua kohden tosi hyvin. Eka keppi meinasi jäädä jäljelle mutta muut löytyivät ihan hyvin. Heidi ehdotti että laittaisin nameja paljon harvemmin, tällä hetkellä namit tuntuvat enemmänkin häiritsevän koiran etenemistä. Toinen hyvä vinkki oli että namit voisivat olla reilun kokoisia. Niin totta molemmat, olipa hienoa kun toinen näkee ihan uudesta kulmasta tuon tekemisen! Hyvä pointti, nyt kun Rene on jo homman tajunnut, niin turhaa kylvää pieniä ja huonosti löytyviä nameja joiden etsintään menee turhaan huomio.

Tänään teinkin sitten lyhyemmän, noin sadan metrin jäljen. Tällä kertaa en laittanut nameja lainkaan vaan pelkästään neljä keppiä. Lähetin Renen aika kaukaa, eli sai tehdä suht pitkän "janan". Alussa jäljen löytyminen ei ihan onnistunut mutta sitten kun se löytyi niin hyvin edettiin, nenä tiukasti maassa ja sopivalla vauhdilla! Kepit Rene nostelee vähän hajamielisenä, menossa samalla kovin jälkeä jatkamaan. (Eli pitäisköhän sitä kepin jälkeistä palkkaa vähän pienentää...?) Jokainen keppi löytyi ja niistä tietenkin huippupalkat. Tosi kivalta näytti Renen meno ja ei olis malttanut lopettaa, vaan intoa olis ollut jatkaa pidempikin pätkä. Hyvät neuvot siis sain Heidiltä ja eiköhän näillä jatketa. Voisin ehkä hiljalleen alkaa palkata vain kepeistä ja jättäisin namit kokonaan pois. Jälki on mulle ihan uus laji jota olen opiskellut vaan itsekseni, sen vuoksi tuntuu vähän vaikealta arvioida kuinka nopeasti vaikeustasoa voi nostaa. Halua että homma on niin kivaa ja helppoa koiralle että into pysyy hyvänä. Liian vaikeaakaan ei saisi tehdä ettei koira vaan väsähdä kesken, vaan nostaa vaikeustasoa hiljalleen. No, vaikuttaa siltä et Rene osaa jo homman aika hyvin joten nyt vaan vähän haastetta lisää.

Suunniteltiin yhteistreenejä jatkossakin, niitä innolla odottelen. Heti tuli edistymistä kun joku vähän kommentoi tekemistä.

Tänään sitten tein myös vähän tokon voittajaluokan pohjia.
Ruutuun menoa opetan nyt käsiohjauksella ja ihan ruudun reunalta niin että Rene oppisi oikean paikan ja menemään aina keskelle sekä odottamaan siellä. Ajattelin että tätä tarttis tehdä niin pitkään että on koiralla on oikeasti mielessä se oikea paikka, sitten lisätään matkaa, vauhtia ja maahan menoa. Tänään Rene löysikin paikan jo aavistuksen paremmin kuin ennen, mutta käsiohjausta vielä tarvitaan. Välillä olen kokeillut vihjeen poisjättämistä, ja joskus Rene osuu omatoimisestikin suht hyvin keskelle.

Ohjattua noutoa on tehty niin että mulla on kolme kukkapurkkia joille Rene saa juosta. Ensin se istua nököttää katselemassa kun käyn jokaisella purkilla ja laitan samassa namin yhteen. Sitten palaan takaisin, käännän Renen seisomaan minua kohti, selin purkkeihin (kuin olisi merkillä) ja siitä sitten näytän kumpi haetaan. Rene on oma-aloitteisesti alkanut tuoda mulle kukkapurkin sen jälkeen kun namit on syöty, se on sen mielestä hirmu hauskaa. ;) Tässäkin on tarvittu aika monta toistoa, mutta viime kerrasta oli taas asia selvästikin hautunut ja se meni jo ihan kivasti! Joka kerta huomaa hiuksen hienoa edistymistä. Maltilla yritän jaksaa tehdä näitä pohjia että Rene oikeasti tajuaisi mitä haetaan. Muutenkin tykkään tehdä niin että opetan ensi makupalalla rauhallisesti oikean liikkeen ja sitten vasta lisään vauhtia.

Tunnari on aiheuttanut mulle harmaita hiuksia, Rene meinaa että nyt tehdään kapulanouto niin täysillä että emäntä varmasti tykkää. Nyt kokeilin ekaa kertaa niin että poimin kävyn ja piilotin sen muiden joukkoon, ja kappas, täydellisesti meni! Nyt Rene otti homman heti hajutyöskentelynä eikä noutona. Tosi hienosti nenä tuhisten kävi kaikki läpi ja palautti joka kerta mulle oikea!!! Siis aivan täydellinen tunnari heti kunhan löytyi se oikea tyyli. Niin hieno hauva!

Kaukoissa tarkoitus olisi opettaa vaihdot niin että Renen oikea takajalka pysyy koko ajan paikoillaan. Tuo on hyvin ymmärtänyt maasta seisomaan nousemisen, tassu pysyy hienosti paikallaan. Maahan meno seisomasta on vaikeampi, intoa on välillä liikaa. Mutta lähes puolet menee jo mallikkaasti ja välillä Renellä on makuussa tuo takajalka ihan sivussa vinossa, kun pitää sen niin hyvin paikallaan! :D Mutta seisomasta istumiseen on tosi vaikea, Rene tekee sen sellaisella tomeruudella että aina se jalka pompahtaa ylös. :) Kauhjan vaikeita nää voittajan jutut, huhhuh.

Mitä vielä, kaikkia vanhoja liikkeitä pitää hioa, istumisiin, noutoon ja pysähdyksiin nopeutta jnejne. Loputon työnsarka ja siksi tää onkin niin kivaa! Tulee puuhasteltua koiran kanssa, ja Rene todellakin rakastaa tehdä hommia. Niin, eilisen pyörälenkin, koirien kanssa riehumisen ja jäljen jälkeen sekä tämän päivän jäljen ja tokoilun jälkeen Rene edelleen tuijottaa mua yli-innokkaana että eikös tehtäis jotain? :D
Muutenkin välillä naureskellaan tuota meidän ikiliikkujaa, aina joku paikka on liikkeessä, häntä, pylly, pää, korvat, kieli, sellaista hauskaa touhotusta. Energia oikeasti alkaa pursuilemaan tuosta jos mitään ei tapahdu. Mutta onhan tuo perusluonteeltaan kyllä ihan rauhallinenkin ja osaa chillata, ja kestää onneksi hyvin nämä mun laiskottelukaudetkin.

Tästäpä tuli varsinainen romaani, en tiedä jaksaako näitä kukaan lukea, mutta hienoa jos joku tänne asti päätyi!

Laitetaanpa tännekin meidän viime kokeen tokoilusta videota:

TK2!

Jippijaijee, tänään Rene tokoili avoimesta luokasta kolmannen ykköstuloksen, eli saatiin hopeinen koulutustunnus TK2! Kokeet olivat Liedossa, ihanan rauhallisessa TSAUn hallissa. Meille sopii nuo hallitokoilut kun yleensä häiriötä ei ole kuin yhdellä laidalla.

Rene on aikuistumaan päin ja hyvä fiilis jäi kokeesta, sillä koira oli suurimman osan aikaa hyvin kuulolla ja tuntui palkkautuvan liikkeiden välissä rapsuista ja kehumisista. Aina loppua kohden huomio kuitenkin herpaantuu, ja tällä kertaa taas kompastuskivenä oli taas nuo kaukot. Renen huomio kiinnittyi täysin kentän laidalla temmeltäviin koiriin, ja sen takia oli aivan hajamielisenä. Harmi, tämä kun on muuten meille aika helppo liike kunhan itse vaan osaan ohjata selkeästi. Sen sijaan heikoin lenkkimme yllätti taas, luoksetulon pysäytys meni nappiin, pisteitä täysi 10!


Tässä taas pisteet osa-alueittain:

Paikalla makuu 8,5 (pää pyöri ja etutassutkin vähän liikkuivat kun piti kurkkia hallin takana kuuluvia ääniä)
Seuraaminen taluttimetta 9,5 (eka istuminen vähän nihkeä, muuten hyvä, en osaa sanoa oliko vinotusta tms.)
Maahan meno seuraamisesta 10
Luoksetulo 10 (yllätysyllätys, pysäytys oli aika napakka!)
Seisominen seuraamisesta 9 (aijai, tässä kääntyi taas 90 astetta mun perään...vaikka tätä on reenattu)
Noutaminen 10 (jee olen saanut vähän motivoitua tuota paremmaksi)
Kauko-ohjaus 6,5 (voihan Renen pyörivä pää...)
Estehyppy 8 (muuten ok mutta kolautti jalkansa paluuhypyssä. Vinosti eteen.)
Kokonaisvaikutus 10

Pisteitä yhteensä 178,5, sijoitus 3/6 ja TK2!


Tuomarina oli ihanan positiivisesti kommentoiva Harri Laisi. Hän tuumi että on hienoa nähdä isolta koiralta hyvää työskentelyä. Liikkeet olivat hänen mielestään kaikki erinomaisia, seuraamisessa ei kuulema virheille sijaa. Meidän  välinen suhde on hänen mukaansa kunnossa ja koira tekee mielellään ja menisi vaikka puuhun jos käsken. :D Ihanan ihanat kommentit siis, kyllä  noilla kelpaa taas itsekseen hymyillä muutaman päivän.

Olin päättänyt että tuon TK2n tahkoan vaikka väkisin, ja onneksi ei tarvinnut kauemmin sitä vääntää. Nyt pidetään Renen kanssa lomaa, ainakin hetken hengähdys kaikista tavoitteista. Sitten jossain välissä kun tokointoilu alkaa nousta niin tuumitaan että voittaja-luokkaako seuraavaksi vaiko pk-puolta... Hmmm...

Mutta vitsit mulla on hauska harrastuskaveri joka tekee intona mutta osaa sitten kokeen jälkeen chillatakin ihan rauhassa jalkojen juuressa. Kiitokset taas kerran kasvattajalle hupaisasta Renestä!

Turun ryhmänäyttely 22.9.2012

Turun ryhmänäyttelyssä meni hienosti, Rene oli avoimen luokan ykkönen sekä paras uros kakkonen ja saatiin myös varaserti! Hirmu lähellä oli valioituminen, hävisimme valioluokan urokselle jonka pitkästä tittelilistasta puuttui vielä Suomesta haettu serti. No, meille jäi vielä jännitettävää tuleviinkin näyttelyihin. Seuraava kerta onkin sitten lokakuun näyttelyssä Turussa ja Voittajaankin Rene on jo ilmoitettu sunnuntaille. Kiitokset kuvasta Niina Anttilalle.

Puolalaisen tuomarin, Mrowiec Waldemarin, arvostelu:

Excellent type. Very good bone. Very good substance & balance. Excellent typical head. Complete scissors bite. Well set and carried ears. Deep chest. Excellent topline topline. Excellent movement.

Synttärilahjaksi serti

Viime viikolla olikin Renen kanssa kaikenlaista koiramaista menoa. Torstaina käytiin Raisiossa Haunisissa tokoilemassa, ja tällä kertaa ei ihan putkeen mennyt, pisteitä tuli 135, eli kolmostuloksen verran. Kaikenlaista siellä sattui, Rene ei lähtenyt seuraamiseen ollenkaan matkaan, luuli kai että pitää jäädä istumaan. Muuten seuraaminen meni hyvin ja ihme kyllä saatiin siitä 9 p. Maahan menossa jäi tuumimaan takapuoli pystyssä, noudossa heitin kapulan liian lähelle, kaukokäskyt meni nollille kun koira meni istumasta heti takaisin makuulle, hypyssä tuli takaisin hypyn ilman käskyä jnejne.

Ihmettelin kokeen jälkeen miksi koira oli niin hajamielinen, mutta videohan sen totuuden sitten paljasti. Kyllä aikamoinen vaikutus oli minun epäselvällä ohjaamisella, huh sitä oli noloa katsella! :D Jännitin sen verran että kaukokäskyissä huidoin käsiäni ylitomerasti ylös ja alas, ja Renehän teki kiltisti perässä...näytti vain hieman hämmentyneeltä, että mitäköhän se emäntä nyt oikein tahtoo. Tässä siis selvisi syy miksi koira tekee nuo treeneissä hyvin ja kokeissa ei aina nouse! No koska emäntä on niin hermostunut että antaa omituisia ohjeita. Sieltä hihnan päästähän se syy yleensä löytyykin... Pitäisi katsella tuota videota enemmän, ehkä muillekin mokille löytyisi sitten selityksiä.

Tokoilta oli kyllä varsin kiva, hengattiin varmaan neljä tuntia mukavassa kesäillassa kentän laidalla ja tutustuttiin koiraharrastajiin. Renen sisko Nuka kisasi alokasluokassa hienosti kakkostuloksen, oli taas niiin kivaa päästä katsomaan Nukan innokasta tekemistä.

Lauantaina palattiin sitten Raisioon, tällä kertaa näytelmien merkeissä ja ihmeitä tapahtui kun Rene sai toisen sertinsä!!! Sisko ja veli eli Nuka ja Rene olivat taas kerran kisaamassa ROPista! Tuloksena Renelle VSP ja Nukalle hienosti ROP. Renen ja Nukan veli Diesel oli myös kärjessä mukana, tällä kertaa ERI ja urosten kolmas. Meille tuo serti tipahti kyllä ihan yllättäen, tosi hieno juttu, ehkäpä se tuli minun synttäripäivän kunniaksi! ;) Ja minä kun luulin että kesällä hotspotin takia ajellut lyhyet niskakarvat vievät täysin meidän mahikset. Kasvattajalta jo kyselin että kannattaako mennä ollenkaan!

Molemmissa tapahtumissa panin tyytyväisenä merkille että Rene on kovin aikuistunut ja jaksaa aina vain paremmin käyttäytyä julkisillakin paikoilla. Pientä örinää piti hieman yrittää näytelmissä kun ympärillä oli muita uroksia, mutta onneksi nämä valkkarit eivät ole mitään räyhääjätyyppejä, vaan valkkarikehän laidalla on aina mukavan rauhallinen tunnelma.

Näyttelykehässä minulla itselläni taisi ensimmäistä kertaa olla suht mukava olo, yleensä olen vierastanut koko hommaa. Ehkäpä se vaikutti meidän esiintymiseen, varsin kivasti Rene käyttäytyi ja juoksukin oli vähemmän kaoottista, jopa hallittua. Juoksua pitäisi alkaa treenaamaan, siis minun. Ison koiran kanssa saa mennä niin täyttä kyytiä kuin vain pääsee.

Tuomarina oli siis Bulgariasta Antoaneta Popantonova, ja hän tuumi Renestä seuraavasti:

Correct bite. Typical male head. Good prop. of body. Correct angulation. Good topline. Correct front. Exc. temperament. Exc. presentation.

Pidän itseäni vähän huonona esittäjänä, ehkä siksi etten koe näyttelyä meidän ykköslajiksi, joten maininta erinomaisesta esittämisestä lämmitti oikein todella! Ja toinen asia mistä aina tykkään on nuo kommentit hyvästä luonteesta. Niitä on tullut melkein joka kerta, hienoa että Renen luonne sieltä välittyy.

Kuvista kiitokset Mari Tonterin perheelle!

Miten pilataan hyvät tokoliikkeet

1.  Muista jännittää sikana ennen koetta.
2.  Annathan epäselvät käskyt, esim. kaukokäskyissä on hyvä huitoa ylitomerasti käsillä ylös ja alas (ja sitten  ihmetellä miksi koira tosiaan menee ylös ja alas eikä jää istumaan + näyttää hieman hämmentyneeltä).
3.  Heitä liian lyhyt heitto noutokapulalla niin kätevästi pääset parista turhasta pisteestä.
4.  Kun liikkeenohjaaja kysyy oletko valmis, on silloin tärkeintä vastata mahdollisimman nopeasti "kyllä".
5.  Ennen kokeita on aina hyvä keksiä uusia harjoitteita jotka "parantavat" jo ennestään varmoja liikkeitä.
6.  Kokeen jälkeen tulee syyttää koiraa mokailusta.

Nimim. Ensimmäinen kolmostulos AVOsta

P.S. Onneksi tuli videoitua nämä toilailut ja nähtyä että toinen meistä teki ihan hyvin töitä!

TK2:n metsästys jatkuu...

Tällä välillä ollaan hankittu jo toinen ykköstulos Uudenkaupungin tokoista, ja vähän tänä aamuna jo mielessä siinteli TK2. Se nyt kuitenkin jäi vielä odottamaan tuloaan, ja mikäpä siinä, kai se tuntuu sitten joskus paremmalta kun ei tule ihan helpolla! Kakkostulos siis tänään pistein 145 sij. 1/3. Tuomarina oli Tuija Sere, jonka arvasinkin tarkaksi tuomariksi. Hänen antamat pisteet kuvaavat kyllä hyvin meidän osaamista, ne heikot lenkit erottuivat kyllä sieltä. Tiukat tuomarit ovat kyllä kivoja, itselle tulee ainakin kova tsemppi päälle, tyyliin olispa kiva joskus näyttää tuolle tuomarille hyvää tokoilua! :D

Tuloksesta huolimatta olin tosi hyvillä  mielin meidän suorituksesta. Fiilis oli parempi kuin näiden parin ykköstuloksen jälkeen, sillä Rene teki tosi hyvin hommia! Asenne oli tänään kohdallaan. Aikaisemmissa kokeissa Renen into tuntuu tipahtavan jokaisen liikkeen jälkeen kun vapautan ja kehun, eikä palkkaa tulekaan. Nyt pidin koiran liikkeidenkin välissä "puoliksi" käskyn alla. Lisäksi ollaan nyt treenattu vähän niitä liikkeiden välejä (kiitos vain kehän laidalta saaduista, kokeneempien neuvoista). Olin tosi tyytyväinen koiraan, ja toivon että hiljalleen Renelle muodostuisi positiivinen, nostattava mielikuva jo itse koetilanteista. Mitenköhän sen saisi koiralle opetettua? Hmmm...pitää tuumia. Ja viisaammat, vinkkejä?

Tässä meidän tuloksia:

Paikalla makuu 10 (sateessa koko aika, ihana Rene!)
Seuraaminen taluttimetta 8 (teki tosi innokkaasti, tykkäsin, mutta jostain syystä istumiset tahmeita)
Maahan meno liikkeestä 9,5 (musta ihan hyvä, kai se sitten aavistuksen hidas on?)
Luoksetulo 5 (Oho, unohdin pysähtyä. Ja mennään sit samantien suoraan sivulle kun kerran näin pitkälle tultiin, tuumi Rene jonka pitäisi tulla eteen...)
Seisominen liikkeestä 7,5 (takaisin tullessa totesin että koira onkin hassusti poikittain)
Noutaminen 6 (nousi seisomaan heiton jälkeen, hidas palautus, ja vino asento edessä)
Kauko-ohjaus 10 (hyvä Reneee!)
Estehyppy 0 (Oi voi, istui liian lähelle hyppyä ja oikaisi. Olisin voinut antaa käsiavun, mutta tänään ei ollut pelisilmää! Ukin kokeessa Rene paikkasi hienosti samanlaisen tilanteen kiertämällä takaisin esteen taakse ja tuli paluuhypynkin. No, tänään kyllä koirakin hätkähti esteen ohitettuaan, että ainiin, tuo unohtui... :D)
Kokonaisvaikutus 9


Paljon siis jostain syystä tuli virheitä joita ei ole aikaisemmin tehnyt, mutta kuitenkin mieliala ja into oli ihan hyvät tänään. Tuomari kommentoi vasemmasta kädestäni joka heiluu/on koiran päällä ja voidaan tulkita pakotteeksi. Mutta mihis mä sen käden sitten laitan? ;D Pitää keksiä sille jokin jemma... Onhan se kieltämättä vähän jäykkä välillä! :D :D
Ja liikkeenohjaaja totesi kerran ennen liikettä että "laitapa se koira nyt ensin suoraan perusasentoon". Heh, kaikkea ei voi muistaa vaikka tänään ei oikeastaan edes jännittänyt.
Pari kisakumppania jo yllytti voittajan liikkeitä vaan treenaamaan, kai ne pitää ottaa työn alle, vaikka nyt voisin kyllä pitää vähän "kesälomaa" kisailusta ja treeneistäkin. Yleensä viikonkin tauon jälkeen molemmat taas puhkuvat uutta intoa tekemiseen.

Tässä taas videota, kiitokset vaan tuntemattomalle kuvaajalle jonka nakitin tähän hommaan: ;)
Mun silmään tää video näyttää vaan niiin paljon paremmalta kuin aikaisemmat. Niissä kyllä liikkeet meni paremmin, mutta tässä on tekemisen iloa ennemmän. :)

Ekat avoimen kokeet

...menivät yllättävän hyvin, eli ykköstulos tuli pistein 172, ja sijoitus oli 2/10. No, tiedossa kyllä oli että Rene liikkeet toki osaa, mutta sitten on näitä muita muuttujia. Kuten ulkokenttä, koirat siellä laidalla ja meidän valkkarin pyörivä pää. Tulokseen pitää kyllä olla tyytyväinen, sillä tuomarina oli tiukka mutta sympaattinen Ralf Björklund.

Hyvin keskittymiskyvyttömän tuntuinen Rene kyllä siellä kehässä oli, liikkeiden välillä huomio minusta tippui ihan totaalisesti, mutta kyllä se kuulo sitten tallella kai oli kun ykköstulos kerran tuli. Paikalla makuuta olen treenannut hirmu vähän niin että olen itse piilossa, ja vain kolme kertaa muiden koirien kanssa. Se oli kuitenkin ainut josta tuli kymppi. Ja noudon olen onnistunut "pilaamaan" joten odotin nollaa, yllätykseksi tulikin 9. Tosi tyytyväinen olen seuraamiseen, josta tuli 9 1/2. Käskyjä piti välillä antaa pariin kertaan, ja luoksetulon pysäytys on meillä tooodella valuva, näistä pisteitä sitten ropisi.

Paljon meillä olis vielä hommaa keskittymisen, häiriön ja motivaationkin kanssa mutta niitä pikku hiljaa työstetään. Ja voittajaluokkaan ei todellakaan siirrytä vielä näillä taidoilla, vaan ajattelin nyt metsästää rauhassa sitä TK2:sta. Sitten voiskin pitää taukoa, treenata vaikka pk-puolen juttuja ja hiljalleen voittajankin liikkeitä. Voittajassa vaatimustaso kyllä nousee sitten huimasti, mutta eihän meillä ole kiirusta sinne, jos vaikka yrittäisi sitten rauhassa tehdä pohjia, katsotaan.

Tässä meidän pisteet:

Paikalla makuu 10
Seuraaminen 9,5
Maahan meno liikkeestä 9
Luoksetulo pysäytyksen kanssa 6,5 (jätin vinoon, pysähtyminen meni pitkäksi ja sivulle tulossa toinen käsky)
Seisominen liikkeestä 8,5 (hiukan tais takajalat liikkua kun kävelin taakse, tais olla mulla vartaloapujakin...)
Nouto 9 (tämä meni ihmeen hyvin!)
Kauko-ohjaus 8,5 (höh, Rene ei jostain syystä nouse aina istumaan, mitäköhän olen mokannut taas?)
Estehyppy 8 (kaksi käskyä istumisessa ja olisko ollut sivulle tulossakin?)
Kokonaisvaikutus 9

Ensimmäiseksi tuli hienolla tokoilulla nuori bortsu, kakkosena Rene ja kolmanneksi iloisesti hommia tehnyt tollerityttö.

Tässä taas vähän videota kokeista:

Ensimmäinen serti tulla täräytti

Laitetaanpa vaihteeksi vähän näyttelykuulumisiakin tänne. Varmaan yli vuoteen ei ollakaan näyttelykehässä käyty, eikä kauheasti intohimoja ole siihen suuntaan ollutkaan. Eilinen Rauman näyttely kuitenkin yllätti ja nosti näyttelytunnelmat kattoon kun Rene sai ihka ensimmäisen sertinsä!

Meillä ei ollut kummempia odotuksia, ja aika rennolla mielellä menin kehään.  Jo pelkästään ERIn saaminen tuntui siis hyvältä, puhumattakaan että venäläinen tuomari nosti Renen parhaaksi urokseksi. Eilen oli meidän GM-pentueen päivä, sillä Renen veli Diesel sai myös ERIn tullen urosten kakkoseksi, ja Renen sisko Nuka oli paras narttu. Hienointa olikin, että päästiin kisaamaan rodun parhaan tittelistä Renen lempparisiskon Nukan kanssa. Nuka upeana tyttönä valittiin rodun parhaaksi, ja Renestä tuli vastakkaisen sukupuolen paras.

Meillä oli siis vallan hieno päivä, ja meikäläiselle, joka ei tajua näyttelyistä juuri mitään, tuli yllätyksenä vielä kaksi pokaaliakin. Mikä tärkeintä, koirus käyttäytyy kivasti näyttelyhulinassa, ja mitä enemmän ikää tulee, sen vähemmän näköjään hötkyillään toisista koirista ja muusta hässäkästä.

Taisi nyt muhunkin iskeä näyttelyinnostus, kyllähän ne loputkin sertit alkoi houkutella...

Tässä vielä arvostelu:
Rauma 6.5.2013 Tuomarina Elena Kuleshova, Venäjä

Good size adult male with masculine head. Good expression. Dark pigmentation. Enough bone. Strong body in all. Good muscles. Reach movement. Good coat. Nice temperament.

AVO ERI/1, SA, PU1, SERTI ja VSP

Avoimen luokan möllitokoilua

Pitkän hiljaisuuden jälkeen päästiin viimein Lietoon Koirakoulun järjestämiin möllikokeisiin. Hienoa että tuollaisia järjestetään, oli oikein kiva käydä katsastamassa missä mennään. Olen nyt ilmoittanut meidät toukokuussa kaksiin kokeisiin, saa nähdä mitä Rene taas tuumii ulkokentästä ja kevään tulosta. Aikaisemmin molemmat ovat aiheuttaneet aikamoista keskittymiskyvyttömyyttä, mutta ehkä ikä ja harjoitus pikku hiljaa tuovat malttia lisää. Pitäkää meille siis peukkuja!

Möllitokoilu oli sisähallissa, joten aika rauhassa häiriöiltä saatiin tehdä liikkeet. Tulos oli tosi rohkaiseva, sillä vaikka yksi liike meni nollille niin silti pisteitä kertyi 177. Se oli positiivinen yllätys, sillä taaskin oma huomio tuli kiinnitettyä pääasiassa niihin virheisiin, ja kuvittelin että AVOssa arvostelu olisi jo tiukempi. Jotenkin kisatilanteessa kaikki koiran  tekemät virheet näyttää hirmuisen isoilta, ja sitten kun videolta niitä katsoo niin ne ovatkin miltei huomaamattomia. Höh, oman koiran kanssa sitä taitaa olla liian kriittinen.

Paikkamakuuta edeltävä rivissä istuttaminen on ollut meille vaikea pala, joten olin hirmu tyytyväinen kun Rene tuntui ensimmäisen kerran keräävän intoa perusasennossa, napitti minua ja odotti innolla "maahan" käskyä. Nyt pitää vaan oppia välttämään ma-alkuisia kehuja, sillä "maaahtava koira, maaainio tapaus yms." höpöttelyni saivat koiran hytkähtelemään alas! :D

Renen paikallaolo meni  hyvin, varsinkin kun sitä on treenattu minimaalisen vähän, ja toisten koirien kanssa en ottanut vielä kertaakaan niin että olisin itse piilossa. Eli aika kylmiltäni hyppäsin vaikeammalle tasolle, mutta näköjään koira sen kesti. Kurkin varmuudeksi välillä piilostani, mutta Rene oli rauhallinen koko ajan. Olen yrittänyt keskittyä erityisesti oikean mielialan luomiseen, eli ylipäätään tokoilussa haluan luoda intoa tekemiseen, ja paikkamakuussa taas olen pyrkinyt rauhallisuuteen. Pohjatyö on kai sitten onnistunut, kun liike on alkanut tuntua jo aika varmalta. Rene tuntuu jököttävän paikallaan kuin tatti, sillä kohta tuodaan ihan suuhun asti sitä makkaraa. Ehkä ylempiä luokkia ajatellen meno on liiankin rentoa, en tiedä, mutta sitä voi kai miettiä sitten myöhemminkin...

Seuraamisessa tein jotain ihme heilutteluja hartioillani ja Rene luuli että tulossa on käännöksiä vasemmalle, mistä saatiin aikaiseksi hassuja pyllyn heilutuksia ja epäonnistunut pysähtyminen.
Muut liikkeet meni ihan hyvin, vaikka tietenkin se luoksetulon seisahdus saisi olla napakampi. Nouto meni nollille, sillä jouduin antamaan kolme käskyä. Ekaa käskyä Rene ei kai kuunnellut kun taisi kurkkia siskonsa perään, toisella se alkoi epäröidä että saikohan tästä nyt sittenkään lähteä noutamaan, ja kolmannella sitten noudettiin, vinon luovutusasennon kera. Mutta pääasia että tuli noudettua. Jotenkin arvasinkin että noudossa koira helpoiten unohtaa mitä oli tekemässä jos huomio vähäänkään herpaantuu. Tajusin että kisajännityksestä huolimatta pitäisi malttaa odottaa sen verran että koira ottaa kontaktin ja on taas kuulolla. Aika vaan tuntuu matelevan kokeessa, ja virheet näkyvät kuin hidastetussa filmissä. :D

Reippaasti Rene kyllä teki hommia, pikkuvirheistä ja lievästä hajamielisyydestä huolimatta (jonka huomaa ehkä vain emäntä) jaksoi tehdä hyvin hommia. Itse olisin voinut käyttää harjoitustilannetta hyväkseni ja antaa vaikka rohkeammin lisäkäskyjä. Muutama perusasento jäi tekemättä, liekö kyseessä taas se että huomio oli jossain muualla, vai siitä etten juuri koskaan tee näitä perusasentoja liikkeiden lopussa. Eipähän ainakaan sitten ennakoi.

Renen sisko Nuka ja emäntänsä Piia starttasivat elämänsä ensimmäisissä möllikokeissa ja tekivät hienosti ykköstuloksen edestä hommia. Kokeen jälkeen Piian kanssa ihmeteltiin miten nopeasti aika on mennyt ja miten koirat ovat kehittyneet niistä karmeista riiviöistä ihan mahtaviksi harrastuskavereiksi. Hirrrrveen oli hauska möllipäivä meillä!  Nyt toukokuun kokeet ei hirrrrvitä (läheskään) niin paljon. No, jonnin verran kuitenkin... ;)

Koiruuteni on päässyt muillekin blogeille, emännällä oli hauskaa tätä lukiessa:
http://johannes-jaahas.blogspot.com/2012/03/torkkuheratyksenesto.html#comment-form


Ja tässä vielä videota meidän menosta:

On ne vaan niin wiisaita!

Flunssa iski ja treenirintamalla on pitänyt keksiä harjoituksia joissa koira liikkuu, ja emäntä ei. Tänään jätin Renen paikallamakuuseen ja hiipparoin itse talon toisella puolella piilottamassa hanskaa jota Rene sitten sai etsiä. Leikkimielisen aktivoinnin ohessa tuli siis treenattua esineruutua ja avon paikkamakuuta jossa ohjaaja on koiralta piilossa.
 
Treenit ovat olleet siis vähän minimissä, mutta voi miten hauskaa taas on ollut seurata tuota koiran oppimiskykyä! Rene on jotenkin ilmeettömämpi kuin edellinen koirani. Nyt vasta olen tajunnut että tietynlainen hölmistynyt ilme Renen naamalla ei tarkoita tyhjälyöntiä vaan sitä, että noiden karvaisten korvien välissä todellakin prosessoidaan asioita. Siis esimerkiksi miksi emäntä tässä tilanteessa sanoi "oho" eikä makupalaa tullutkaan, mutta tuossa toisessa tilanteessa se palkka tulikin. Mahtava hauva!

On myös varsin riemastuttavaa huomata miten tuolla pörröisissä päissä opiskelut oivalletaan, kunhan saa nukkua yön yli. Esimerkiksi voittajaluokan liikkeiden vaihtoja ei juuri olla tehty, koska olen uskotellut itselleni että koiran on varmasti tooosi vaikea tajuta että sen pitäisi nousta istumasta seisomaan ja mennä seisomasta maahan niin että takatassut pysyvät liimattuina lattiaan. Ja pöh!

Nyt yhtenä iltana jaksoin viimein paneutua asiaan. Teimme istumasta seisomaan siirtymisiä käsiohjauksen kanssa, ja niin että naksautus ja palkkaus tuli ainoastaan niistä kerroista kun takatassu pysyi liimattuna lattiaan. Aluksi Rene oli vähän hämillään mutta saatiin kuitenkin lopetettua onnistumisiin. Nyt parin päivän tauon jälkeen päätin kokeilla uudestaan, ja yllätyksekseni koira teki liikkeet miltei 100% takatassu lattiassa! Uskomatonta. Sen jälkeen Rene tuntui myös paremmin ymmärtävän että samaa haetaan myös seisomisesta maahan-liikkeessä. Hissinä Rene on osannut tehdä sen jo pitkään mutta tekee niin vauhdikkaasti että pienen pientä liikkumista varmaan tapahtuu. Ylemmissä luokissahan niitä ei sallita, joten yritetään nyt tehdä pohjatyö kunnolla kun kerran ruvettiin...

Toko-kokeen avoimenluokan hyppyä olen nyt treenannut paloissa, en ota koko liikettä, vaan ensin pelkästään menohyppyjä ja sitten takaisintuloja. Takaisintuloja on harjoiteltu niin että pikkuhiljaa koira on enemmän ja enemmän vinossa ja palkka tulee vain jos koira tulee hypyn kautta luokseni. Tässä kävi sama ilmiö, eli ensimmäisellä kerralla menestys oli vähän vaihtelevaa, seuraavana päivänä homman idea oli jo hoksattu. Tietenkin toistoja on vielä tehtävä paljon eri kulmista ja vaikeusastetta nostettava maltillisesti, mutta perusidea on nyt Renellä selvillä. Jeee.

Vasta viime aikoina aloin miettiä tarkemmin miten virheisiin pitäisi puuttua. Yleensä en tee mitään, palkkaa ei vain tule ja liike tehdään uusiksi. Nyt yritän muistaa käyttää neutraalia merkkiä virheestä, eli sanon vain "oho" ja sitten tuplakehut kun liike menee oikein. Tuo taitaa olla koiralle kuitenkin selkeämpi merkki, sen ei tarvitse arvailla tekikö jonkun virheen jos palkkaa ei tulekaan. Esimerkiksi kokeissa pitkä palkkaamattomuus voi hämmentää. Jossain kokeessa Rene rupesikin korjailemaan perusasentoa kun palkkaa ei alkanut kuulua. :D

Pääasiassa ollaan siis tehty hyppyä, joka on nykyään Renestä tosi kiva liike (toisin kuin aikoinaan). Ihmekös tuo, kun hypyssä emäntä juoksee ja heittelee palloa ja nameja, mikäs sen hauskempaa. Kerran kokeilin myös paikkamakuuta piilossa 3-4 minuutin ajan niin että mies piti koiraa silmällä. Ongelmia ei näin kotipihalla ollut, ja koira oli kuulemma rauhallinen koko ajan. Pitkästä aikaa tehtiin myös jälki, muutama sata metriä pitkä. Viidestä kepistä yksi meinasi unohtua, mutta muuten kepit nostettiin innokkaasti ilmein "Jessss, tästä saa paaaljon maggaraa!" (kepistähän pitää totta kai saada superpalkka!). Lumessa jälki oli tietenkin näkyvissä mutta kyllä se näytti siltä, että kuonon varassa kuitenkin mentiin.

                                                  Edistystä tapahtuu, pienin askelin!

Viime viikko vierähti meillä lomailun merkeissä, emäntä kulutti aikaansa laskettelurinteellä ja Rene vietti sillä aikaa kaupunkilomaa Turussa. Poika oli käyttäytynyt kunnolla, vaikka emäntä näkikin mielessään kauhukuvia 40 kiloisesta jääkarhumaisesta hirmusta, jonka perässä taluttaja raahautuu pitkin jäisiä katuja... No onneksi näin ei käynyt, päinvastoin hoitotäti oli jo suunnitellut Renen kaappaamista itselleen, joten pojalle luvattiin hoitopaikka jatkossakin.

Treenitauko tekee näköjään aina hyvää, ja eilen illalla Rene jo pursui intoa tekemiseen. Illalla vähän sisätokoiltiin sekalaisesti, ja hauskahan tuon kanssa on tehdä kun ei se lopettaisi millään. :) Harjoitusten jälkeen Rene kyhnää vieressä tuijottamassa, että eikö vielä tehtäis ihan vähän jotain. Lopulta yleensä pitää käskeä koira pois ja lepäämään.

Tänään sitten aurinkoisen kelin innoittamana valokuvattiin, tokoiltiin ja tehtiin esineruutuakin.
Näissä tokoiluissa olen taas jämähtänyt tiettyyn pisteeseen. Taas liikkeet on sillä mallilla että ne periaatteessa menevät jo ihan kivasti, mutta kun tulee viimesilauksen aika niin se onkin sitten vaikeampi juttu... Tarttis taas pysähtyä oikein miettimään mikä on minkäkin liikkeen tavoite, eikä vaan koheltaa päättömästi! Vaikka olihan meillä tänään hauskaa koheltaessakin.

Esineruutuun laitettiin nyt kaksi esinettä alueen eri laidoille, olen tehnyt tätä ennenkin mutta siitä on jo vähän aikaa. Alue oli noin 30x30 metriä. Rene lähtee aina ihanan innokkaasti ja ensimmäinen esine löytyikin tosi helposti. Kehujen jälkeen laitoin koiran sivulle ja annoin taas käskyn, mutta tällä kertaa tuloksena oli hölmistynyt koira joka haahuillen eteni muutaman metrin ja vilkuili mua ilmein "Häh, johan mä löysin sen!?" Toisen etsiminen oli varsin haparoivaa, ja väärällä suunnalla harhailtiin vaikka kuinka kauan, mutta siitä olen tyytyväinen että Renestä löytyy hyvin sinnikkyyttä jatkaa. Pienen avustuksen jälkeen toinenkin viimein löytyi ja siitä sitten superpalkat. Tästä taas opin (opin ja opin...) että pitäisi suunnitella paremmin etukäteen nuo tekemiset. No, tästä harjoituksesta koira toivottavasti jäi mieleen että pitkänkin työn jälkeen se esine lopulta löytyy, ja palkka on sen jälkeen huippu! Mutta on tuollaisissa liian vaikeissa tehtävissä se riski että koiran into lopahtaa.

Tässä taas kerran muistutus että esineruutua pitää treenata vähän suunnitelmallisemmin, joten listaanpa ajatuksia oman pään selkeyttämiseksi:

Haluan että koira lähtee innokkaasti etsimään ja tekee haun riittävän laajalla alueella, eli pitäisi  tehdä seuraavanlaisia harjoituksia:

• Alueen perälle (noin 50m päähän) viedään koiran nähden esine (onhan tätä tehty mutta ei riittävän kauas?)
• Alueen molemmille laidoille (oikealle ja vasemmalle) viedään koiran nähden esine/esineet (taas se matka, pitää olla yhtä suuri kuin kokeessa)
• Esineet viedään niin että koira ei ole paikalla

Aika simppeliä perusharjoitusta, mutta näillä saadaan intoa pysymään ja täytyy myöntää että olen ollut laiska tallaamaan riittävän isoja alueita ja nyt sen huomaa siinä että koira ei irtaannu ehkä riittävästi (siis 50 m asti, mikä on aika paljon). Rene hämmentyi tuosta toisen esineen etsinnästä ja tehtiin se moka että toinen esine oli liian vaikeassa paikassa, eli seuraavaksi:

• Kaksi esinettä mutta molemmat melko helpoilla paikoilla, viimeisen jälkeen superpalkka TAI avustaja vie ensimmäisellä kerralla koiran nähden toisen esineen (vähäeleisesti), sitten häivytetään avustaja pois.
• Kun kaksi löytyy sujuvasti voidaan paikkojakin vaikeuttaa
• Kun em. sujuu jätetään välipalkka antamatta ja pelkät kehut, viimeisen esineen jälkeen superpalkka
• Niin, ja pitäisi joskus rampata 2-3 ruutua eri puolille, ensimmäiseen viedä esine niin että koira näkee viennin (lämmittelyksi) ja kahteen muuhun esineet on viety etukäteen. Näihin koira lähetetään "sokkona" eli vientiä ei ole näytetty.

Joopa joo, tällaisia tuumailuja tällä kertaa. Olen vähän sellainen että haluan tahkota melko pitkään tiettyjä perusasioita, tässä tapauksessa ylläpitää intoa etsimiseen. Tästä syystä siis edelleen aika paljon tehdään esineen vientiä niin että koira näkee sen. Esineruutuekspertit, saa kommentoida!

Ei kyllä millään uskoisi, mutta jo reilut kaksi vuotta on kulunut siitä kun valkoinen pentu muutti taloon. Kauan sen hankkimista pähkäilin, mutta eipä ole kaduttanut. Renestä on kasvanut oikein hauska harrastus- ja rapsuttelukaveri. Nyt kasaan ollaan saatu BH-koe ja TK1 ja näiden innoittamana ajattelin aloittaa treenibloggaamisen. Omien treenien suunnittelu ja pohtiminen tuskin on pahitteeksi, ehkä tämä selkeyttää ajatuksia. Kiva vielä jos joku ulkopuolinenkin näitä jaksaa lukea! Laittakaa kävijät ihmeessä jotain kommenttia käynnistänne. :)

Rene on ollut reipas ja oppivainen kaveri jolta työskentelyintoa löytyy. Alusta asti olen yrittänyt kiinnittää huomiota motivaation luomiseen. Renen ollessa pentu tuumin, että en ensimmäisen vuoden aikana käytä treenatessa lainkaan pakotteita. Ei siis hihnasta nyppimistä kun koiran huomio herpaantuu, ei edes paheksuvia tuhahduksia tai kieltoja koiran tehdessä virheitä. Ajatukseni oli tehdä harjoituksista  leikkihetkiä ja rakentaa koiran päähän kuva jossa tokoliikkeiden tekeminen kanssani on superhauskaa ajanvietettä.

Ennen Reneä harrastin hieman tokoa sekarotuisen Tinon kanssa. Opetin Tinolle myös kaikenlaisia temppuja, ja jossain vaiheessa huomasin että Tino osasi tuon huvikseni, ilman paineita opettamani temppurepertuaarin paremmin, iloisemmin ja varmemmin kuin pitkään tahkotut tokoliikkeet. Olin kyllä jo Tinon kanssa käyttänyt positiivisia koirankoulutustapoja ja naksutinkoulutusta, mutta myös vähän pakotteita silloin kun koiran huomio herpaantui.

Tällainen kokeilu meillä on meneillään, ja tuntuu siltä että oikealla tiellä ollaan. Tuo asettamani vuoden "pakotteeton" aika on nyt saanut jatkoa, vaikka täytyy sanoa että ihan täydellisessä hallinnassa ei emännän hermot aina olekaan. :D Kotitreeneissä ei ongelmia ole, mutta yhteistreeneissä ja kun kisajännitys tulee peliin mukaan niin periaatteet meinaa joskus unohtua!

Nykyään kuitenkin ajattelen, että pakotteiden käyttö on liian "helppo tie". Niiden käyttö jos mikä pitäisi tarkkaan harkita, ettei siitä tule vain koiralle käsittämätöntä motivaationtappoa. Nyt kun katson asiaa tästä vinkkelistä niin tuntuu siltä että äärimmäisen harvoin näkee hyvästä syystä käytettyä pakotetta.


Nyt meillä työn alla on tokon avoimen liikkeet, tässä hieman omien ajatusten selkeyttämiseksi listaa siitä missä mennään:

• Paikallamakuu on rauhallinen, mutta piilossa olen ollut vasta kymmeniä sekunteja. Ylivarovaisena en halua edetä liian nopeasti ja pilata Renen rauhallista mielentilaa. Lisää aikaa ja sitten häiriöreeniä kiitos!
• Seuraamisessa on aina pientä viilaamista, vaikka ihan kivasti se menee. Ylempiin luokkiin mennessä kuitenkin vaatimukset kasvaa, joten nopeutta ja tarkkuuttaa saapi hioa varmaan ikuisesti.
• Liikkeestä seisominen ja maahanmeno pitäisi olla ok, mutta paikalla pysymistä pitää varmistaa vielä niin että palkka odottaa edessä, esim. ruokakupissa. Toimi Renellä hyvin ainakin seisomisen opettamisessa, poika nakottaa paikoillaan hyvin velmun näköisenä odottaen lupaa päästä kupille.
• Luoksetulosta pysähdyksen (seisominen) Rene jo osaa, mutta pysähdys on hidas... :/ Sitä pitää miettiä ja tarkentaa. Taisin opettaa luoksetulon liian nopeaksi, nyt Rene tulee laukkaamalla ja reagoi käskyyn kyllä heti, mutta ei pysähdy "kuin seinään" vaan etenee metrin pari. Nyt sitten luin säännöistä että ravi olisi riittänyt... Ihmeen vahvasti Renelle se vauhti muuten jäikin päähän.
• Noudossa pito on ihan hyvä mutta ongelmana on joskus eteen istuminen on vino. Ja kyllähän se joskus vähän puree kapulaa jne jne. Työtä vielä tehtävänä...
• Hyppy ihan ok mutta istuminen on hidas. Tuo "istu" on niin tylsä peruskäsky että olen opettanut sen Renelle tosi huonosti! :D

Ja kaikkiin näihin tarvittais tooooosi paljon häiriötreeniä. Asumme maalla ja treenailut tapahtuu pääasiassa hyvin rauhallisella kotipihalla. Ryhmässä pitäisi päästä treenaamaan kentälle menoa sekä rivissä kontaktin pitämistä.  Näitä ollaan kyllä joskus vähän otettukin, mutta lisää tarvitaan, ärsyttää kun kokeissa rivissä koiralla pää vaan pyörii maailmaa ihmetellessä... Toisaalta pitää muistaa että Rene on vielä kovin lapsellinen ja keskenkasvuinen, pieni haahuilu siis sallittakoon.
No mutta summa summarum, ehkä avoimeen luokkaan vois jo näillä mennäkin mutta vielä varmemman olon haluaisin kuitenkin ennen.

Ja sitten on vielä se pk-puoli mutta ehkä siitä joskus toiste, eihän näitä listoja jaksa muuten kukaan lukea! :D Rakastan muuten listojen tekemistä, joten teitä on varoitettu.

No niin, tästä alkaa sitten meikäläisen bloggaaminen. Lähinnä kai tarkoitus on pitää treenipäiväkirjaa valkoisenpaimenkoiran Renen reenailuista ja ohessa varmaan omistakin touhuiluista. Tervetuloa!