maanantai 6. helmikuuta 2012

Viime viikko vierähti meillä lomailun merkeissä, emäntä kulutti aikaansa laskettelurinteellä ja Rene vietti sillä aikaa kaupunkilomaa Turussa. Poika oli käyttäytynyt kunnolla, vaikka emäntä näkikin mielessään kauhukuvia 40 kiloisesta jääkarhumaisesta hirmusta, jonka perässä taluttaja raahautuu pitkin jäisiä katuja... No onneksi näin ei käynyt, päinvastoin hoitotäti oli jo suunnitellut Renen kaappaamista itselleen, joten pojalle luvattiin hoitopaikka jatkossakin.

Treenitauko tekee näköjään aina hyvää, ja eilen illalla Rene jo pursui intoa tekemiseen. Illalla vähän sisätokoiltiin sekalaisesti, ja hauskahan tuon kanssa on tehdä kun ei se lopettaisi millään. :) Harjoitusten jälkeen Rene kyhnää vieressä tuijottamassa, että eikö vielä tehtäis ihan vähän jotain. Lopulta yleensä pitää käskeä koira pois ja lepäämään.

Tänään sitten aurinkoisen kelin innoittamana valokuvattiin, tokoiltiin ja tehtiin esineruutuakin.
Näissä tokoiluissa olen taas jämähtänyt tiettyyn pisteeseen. Taas liikkeet on sillä mallilla että ne periaatteessa menevät jo ihan kivasti, mutta kun tulee viimesilauksen aika niin se onkin sitten vaikeampi juttu... Tarttis taas pysähtyä oikein miettimään mikä on minkäkin liikkeen tavoite, eikä vaan koheltaa päättömästi! Vaikka olihan meillä tänään hauskaa koheltaessakin.







Esineruutuun laitettiin nyt kaksi esinettä alueen eri laidoille, olen tehnyt tätä ennenkin mutta siitä on jo vähän aikaa. Alue oli noin 30x30 metriä. Rene lähtee aina ihanan innokkaasti ja ensimmäinen esine löytyikin tosi helposti. Kehujen jälkeen laitoin koiran sivulle ja annoin taas käskyn, mutta tällä kertaa tuloksena oli hölmistynyt koira joka haahuillen eteni muutaman metrin ja vilkuili mua ilmein "Häh, johan mä löysin sen!?" Toisen etsiminen oli varsin haparoivaa, ja väärällä suunnalla harhailtiin vaikka kuinka kauan, mutta siitä olen tyytyväinen että Renestä löytyy hyvin sinnikkyyttä jatkaa. Pienen avustuksen jälkeen toinenkin viimein löytyi ja siitä sitten superpalkat. Tästä taas opin (opin ja opin...) että pitäisi suunnitella paremmin etukäteen nuo tekemiset. No, tästä harjoituksesta koira toivottavasti jäi mieleen että pitkänkin työn jälkeen se esine lopulta löytyy, ja palkka on sen jälkeen huippu! Mutta on tuollaisissa liian vaikeissa tehtävissä se riski että koiran into lopahtaa.

Tässä taas kerran muistutus että esineruutua pitää treenata vähän suunnitelmallisemmin, joten listaanpa ajatuksia oman pään selkeyttämiseksi:

Haluan että koira lähtee innokkaasti etsimään ja tekee haun riittävän laajalla alueella, eli pitäisi  tehdä seuraavanlaisia harjoituksia:
  • Alueen perälle (noin 50m päähän) viedään koiran nähden esine (onhan tätä tehty mutta ei riittävän kauas?)
  • Alueen molemmille laidoille (oikealle ja vasemmalle) viedään koiran nähden esine/esineet (taas se matka, pitää olla yhtä suuri kuin kokeessa)
  • Esineet viedään niin että koira ei ole paikalla
Aika simppeliä perusharjoitusta, mutta näillä saadaan intoa pysymään ja täytyy myöntää että olen ollut laiska tallaamaan riittävän isoja alueita ja nyt sen huomaa siinä että koira ei irtaannu ehkä riittävästi (siis 50 m asti, mikä on aika paljon). Rene hämmentyi tuosta toisen esineen etsinnästä ja tehtiin se moka että toinen esine oli liian vaikeassa paikassa, eli seuraavaksi:
  • Kaksi esinettä mutta molemmat melko helpoilla paikoilla, viimeisen jälkeen superpalkka TAI avustaja vie ensimmäisellä kerralla koiran nähden toisen esineen (vähäeleisesti), sitten häivytetään avustaja pois.
  • Kun kaksi löytyy sujuvasti voidaan paikkojakin vaikeuttaa
  • Kun em. sujuu jätetään välipalkka antamatta ja pelkät kehut, viimeisen esineen jälkeen superpalkka
  • Niin, ja pitäisi joskus rampata 2-3 ruutua eri puolille, ensimmäiseen viedä esine niin että koira näkee viennin (lämmittelyksi) ja kahteen muuhun esineet on viety etukäteen. Näihin koira lähetetään "sokkona" eli vientiä ei ole näytetty.
Joopa joo, tällaisia tuumailuja tällä kertaa. Olen vähän sellainen että haluan tahkota melko pitkään tiettyjä perusasioita, tässä tapauksessa ylläpitää intoa etsimiseen. Tästä syystä siis edelleen aika paljon tehdään esineen vientiä niin että koira näkee sen. Esineruutuekspertit, saa kommentoida!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti