Tokokuulumisia

Käytiin eilen ensimmäistä kertaa ihan yksityisopetuksessa, kun kaverin kanssa oppia haettiin pätevältä Leena Välimäeltä. Saatiin hyvää palautetta seuraamisesta ja kuulema täyskäännökset on kivan näköiset koska koira selvästikin tykkää niistä. Kyselin vinkkejä kokeenomaisiin treeneihin, meidän valuvaan luoksetulon pysäytykseen ja meidän hitaita kaukojakin katsottiin. Kaveri sai hyviä vinkkejä tunnariin ja niillä ohjeilla ajattelin lähteä sitä nyt tekemään. Eli lenkille aina tunnarikapula mukaan ja jonkun puiston kautta piilotusleikkiä tekemään. Onneksi tilasin juuri sadan kappaleen erän, riittää pieneksi hetkeksi... Sata kuulostaa suurelta määrältä, mutta eihän se sitä ole kun alussa kapuloiden pitää olla hajuttomia, joten niitä myös kuluu.

Tykkäsin Lentsun tyylistä todella paljon, sillä hänen koulutuksensa on hyvin koiralähtöistä ja perustuu siihen että koiralla on kivaa. Paljon puhutaan siitä että koiralle pitää olla "reilu", ja tämän kouluttajan kohdalla uskon että ajatus todella toteutuu. Sellaista arvostan todella!

Saatiin kivaa palautetta ja hyviä  vinkkejä ja lähdin siis tunnilta hyvillä mielin ja lisää treeni-intoa taas mukana. Oli ihan kiva nyt tässä vaiheessa käydä kuulemassa oikeasti pätevän kouluttajan mielipide meidän tekemisistä.

Viime syksyn viikottaisissa ryhmätreeneissä otin uudelleen käsittelyyn kontaktin, ja nyt kevään teema meillä on ollut kokeenomaiset treenit. Pääasissa ollaan tehty muutaman liikkeen ketjutuksia, eli hiljalleen opeteltu palkkaamattomuutta. Kontaktitreeneissä olen tehnyt harjoituksia joissa sanasta "valmis" tai "seuraa" tulee heti lelupalkka. Lisäksi ollaan tehty perusasennossa kontaktia niin että ympärillä on häiriötä. Myös liikkeiden välien siirtymisiä ja liikkeen alkujen sivulle tuloista olen nyt yrittänyt tehdä hauskoja juttuja joista saa palkkaa. Hassua miten sitä on jättänyt huomioimatta mitä tapahtuu liikkeiden väleissä ja harjoitellut pöljänä vain yksittäisiä liikkeitä ja niiden osia. No, mutta hyvä että edes joskus tajuaa... ;)

Kevään ketjutustreenit ovat tuottaneet tulosta, ja kahden liikkeen ketjutus siirtymisineen tuntui nyt jo  helpolta ja Rene vaan paransi menoaan. Jee. Siistiä yhtäkkiä huomata että se harjoitushan on tuottanut tulosta! Olen tehnyt vähän pidempiä seuraamisia, ja palkannut lelulla sitten kun Rene pienen väsähtämisen jälkeen uudelleen tsemppaa. Tuntuu että Rene on tajunnut idean ja yrittää vaan enemmän liikkeiden edetessä.

Tänään iltalenkin yhteydessä tehtiin yksi tunnari, ja pitkästä aikaa muisteltiin vähän seuraamisen osia, pysähdysten istumisia (istumisesta pitäisi nyt tehdä se tosikivajuttu) ja täyskäännöksiä. Nyt pitää vaan jatkaa treenailua ja huhtikuussa olisikin sitten Sari Kärnän tokoviikonloppu! Rene on kyl vaan mainio kaveri, ja eläinten koulutus loputtoman mielenkiintoinen juttu. :)

Renen viettitestaus

...tehtiin jo syksyllä, mutta laiskana en ole jaksanut noita videoita ladata You Tubeen kuin vasta  nyt. Tässä siis olisi sitä matskua: 

Aika tutulla lailla Rene käyttäytyi, ja vaikka luinkin jostain hyvän moton: "Älä valita, äläkä selitä", mikä olis tosi hyvä ohjenuora omaankin elämään, niin selittelen nyt iiiihan pikkasen kuitenkin.

Nimittäin, Rene käyttäytyi tosi epärenemäisesti tuossa testin alussa, sillä ei mennyt heti  maalimiehen luo. Olin siitä tosi yllättynyt. Voi olla, että heppu oli ihan oikeasti sen mielestä epäilyttävä, mutta ennen kentälle menoa kävi niin, että heitin Renen lelun kaverilleni, joka sitten vilautti lelua Renelle ja vei sen edellämme maalimiehelle. Rene veti innoissaan kentälle mennessä, ja jäi sitten tuijottelemaan tätä kentän laidalla oleva kaveriani. Olen sitä mieltä, että tuo alkukankeus johtui siis siitä, että Rene luuli lelunsa olevan kaverillani.

Puolustuskäyttäytyminen ei näytä Renellä olevan pinnassa, mikä nähtiin jo luonnetestissäkin. Se on hyvä ominaisuus arkielämässä, ja aika luottavaisesti voin suhtautua Renen pitkämielisyyteen.  Hiukan harmitti etten tajunnut, että koiraa olisi saanut tuossa tilanteessa vähän rohkaista, nyt olin luonnetestimäisesti hyvin passiivisena.

Testi oli ihan mielenkiintoinen, ja harmitti kun en siinä tilanteessa keksinyt mitään kysyttävää, vaan vasta jälkeenpäin. Aika paljon mietin sitä, kuinka paljon koulutushistoria vaikuttaa käytökseen. Oma koirafilosofiani kun on sellainen, että pyrin saamaan koirasta pois kaiken aggressiivisen käytöksen jo pennusta asti. Jäi siis mietityttämään että olisiko Rene käyttäytynyt uhkaan toisin, jo olisin antanut siihen luvan vaikkapa rohkaisemalla. Nimittäin arkielämässä ei olisi sallittua pöhistä ihmisille...

Saaliskäyttäytymisestä tuli ihan hyvät kommentit, se oli myös mielenkiintoinen, sillä oma mututuntuma on vain ollut että "kait se ihan kivasti leikkii".

Hyvää Uutta Vuotta 2014

Tulipa uuden vuoden kunniaksi kaverin kanssa tokoiltua, parannettua maailmaa ja pohdiskeltua koiraongelmia ja niiden kanssa painiskelevia koiranomistajia. Jonkin sortin ongelmat taitavat kotikoirilla olla aika yleisiä.

Tuumiskelinkin siinä, että ensimmäisen koiran omistajaraukoilla on se puute, että heillä ei ole valmiina tätä kauhuskenaarioarsenaalia jota useamman koiran omistaneilla jo on hallussaan. Kun on kerran omistanut ongelmakoiran tai pari, niin osaa jo uuden pennun tullessa taloon nähdä kaikki ne mahdollisuudet joissa voi mennä pieleen.

Koiralle kun on ihan jo lajityypillisen käyttäytymisensä vuoksi hyvinkin luonnollista kehittää ikäviä tapoja, jotka eivät sovi tähän nykyiseen elämäntyyliimme. Kärjistäen voisi sanoa että sehän on terveen pennun merkki, jos se ilman oikeanlaista ohjausta oppii mm. hyppimään ihmisiä vasten, haukkumaan ja vahtimaan häiritsevän paljon, vetämään hihnassa, karkailemaan, pelkäämään uusia tilanteita, kerjäämään, stressaantumaan autossa tai vieraassa paikassa ja räyhäämään vastaantuleville koirille (tai vaihtoehtoisesti jäkittämään itsepintaisesti maassa niitä nähdessään).

Renen ollessa pentu sen kouluttaminen olikin lähinnä näiden kauhukuvien työstämistä, ja niiden toteutumisprosentin pienentämistä!

Aika monella koirasta haaveilevalla ei ole tietoa näistä todennäköisistä kompastuskivistä, eikä siitä valtavasta työmäärästä jota koiran kouluttaminen vaatii. Okei, joissain roduissa voi olla yksilöitä joista "vain kasvaa" kivoja kotikoiria. Itse olen aina vain enemmän vakuuttunut siitä, että ongelmia on luvassa, mikäli ei koiraa ottaessaan ymmärrä sitoutuvansa elävään olentoon, jota ei voi vain lykätä sivuun kun ei jaksa. Koirat ovat persoonia joilla on energiaa ja tarve purkaa sitä, tarve tulla huomatuksi, osallistua perheen toimintaan ja tehdä jotain työtä.

Koiraa harkitessa voi saada hyvinkin vääränlaisen kuvan, jos koiria käy  katsomassa vain innokkaiden harrastajien luona. Aina ei ymmärretä miten paljon tällaisen hyvin käyttäytyvän koiran eteen on tehty töitä, päivittäin, ajatuksen kanssa. Toisaalta, koiran pitoon oppii vain elämällä koiran kanssa, ja useimmalla meistä on ollut se ensimmäinen "harjoittelukappale". Jotkut kyllä ovat niin fiksuja, että tekevät kotiläksynsä hyvin ja omaavat jonkin sortin luontaista loogisuutta, ja ensimmäisestä koirasta ei tule mitään ongelma.

Tämä koko pohdiskelu lähti varmaankin muutamasta koiranomistajasta jotka ovat kysyneet mielipidettäni ongelmiinsa. Vastaukseni tuotti nimittäin hieman epäilevän ilmeen, sillä ehdottamani tapa sisälsi paljon työtä, kärsivällisyyttä ja pienissä paloissa etenemistä. Jäi sellainen olo, että kysyjät toivoivat jotain Cesar Millan-tyyppisiä näyttäviä ja rajuja keinoja, joilla koiran käytös muutetaan kuin sormia napsauttamalla. (Siis todellako pitäisi aina antaa jotain makupaloja kun huudan "tänne"? Mutta en mä jaksa aina kulkea jotkut nakit taskussa. Ai tätä pitäisi joka päivä harjoitella?)

Juuri tällaisista syistä en pahemmin perusta Cesarista. Ensinnäkin ohjelmahan on amerikkalainen suuren luokan show, jossa halutaankin näyttäviä onnistumisia ja jännittäviä tilanteita. En muista nähneeni että ohjelmassa olisi oikeasti koulutettu koiraa. Siis niin että sille ystävällisesti ja stressittömästi opetettaisiin toivottu käytös. Koirien ongelmakäytökset katkaistaan rajuin konstein ja koirat näyttävät näissä tilanteissa useimmiten hyvin stressaantuneilta. Useammassa jaksossa koira on myös yrittänyt purra "koirakuiskaajaa". Kyllähän ohjelmassa on varoitustekstit, "älä kokeile näitä kotona", mutta todellisuus on, että nämä kovat keinot ja niiden "henki" jäävät katsojalle mieleen ja niitä sitten sovelletaan itsekin.

Toinen asia joka minua ärsyttää on se, että kaikesta syytetään koiraa. Esiin tuodaan lähes aina koiran halu dominoida ja pyrkimys kiivetä johtajan paikalle. Tämä johtajuusjuttuhan alkaa jo hipoa ihan vainoharhaisuutta. Miten epävarmoja meistä koiran omistajista oikein on tullut, kun omaa auktoriteettiä pitää koko ajan miettiä? Koira nostin tassun polvelleni - se yrittää dominoida! Koira makaa keskellä lattiaa, kulkureitilläni - se selvästikin haistattelee minulle! Pentu hyppäsi sohvalle ja syliini - johtajuuskriisi!

Haitallisimpana näissä simsalabim-ohjelmissa pidän sitä, että niissä luodaan mielikuva, jossa koirankouluttaminen on taikatemppu, johon tarvitaan vain riittävää auktoriteettia ja itsevarmuutta. Niitäkin tarvitaan, mutta pääasiassa koirankoulutus vaatii viitseliäisyyttä, satoja toistoja ja kykyä iloita minimalistisen pienistäkin edistymisistä.

Okei, olen lukenut Cesarin kirjan ja oli siellä jotain hyvääkin. C puhuu paljon siitä, että ihmisen pitää olla rauhallinen ja itsevarma, luottaa itseensä ja rauhoittua. Se on aivan totta!

Itse uskon että koiran kanssa harrastaminen vähentää ongelmia, mikäli harrastus on koiralle stressitöntä. Tästäpä syystä olen aikoinaan itsekin koirani kanssa alkanut harrastamaan, koiran virikkeellistämiseksi, jotta sillä olisi mukava "työ" jota tehdä ja vähemmän energiaa silloin kun itsekin haluan relata. Kaupanpäälliseksi saa mukavasti käyttäytyvän kaverin.