On ne vaan niin wiisaita!

Flunssa iski ja treenirintamalla on pitänyt keksiä harjoituksia joissa koira liikkuu, ja emäntä ei. Tänään jätin Renen paikallamakuuseen ja hiipparoin itse talon toisella puolella piilottamassa hanskaa jota Rene sitten sai etsiä. Leikkimielisen aktivoinnin ohessa tuli siis treenattua esineruutua ja avon paikkamakuuta jossa ohjaaja on koiralta piilossa.
 
Treenit ovat olleet siis vähän minimissä, mutta voi miten hauskaa taas on ollut seurata tuota koiran oppimiskykyä! Rene on jotenkin ilmeettömämpi kuin edellinen koirani. Nyt vasta olen tajunnut että tietynlainen hölmistynyt ilme Renen naamalla ei tarkoita tyhjälyöntiä vaan sitä, että noiden karvaisten korvien välissä todellakin prosessoidaan asioita. Siis esimerkiksi miksi emäntä tässä tilanteessa sanoi "oho" eikä makupalaa tullutkaan, mutta tuossa toisessa tilanteessa se palkka tulikin. Mahtava hauva!

On myös varsin riemastuttavaa huomata miten tuolla pörröisissä päissä opiskelut oivalletaan, kunhan saa nukkua yön yli. Esimerkiksi voittajaluokan liikkeiden vaihtoja ei juuri olla tehty, koska olen uskotellut itselleni että koiran on varmasti tooosi vaikea tajuta että sen pitäisi nousta istumasta seisomaan ja mennä seisomasta maahan niin että takatassut pysyvät liimattuina lattiaan. Ja pöh!

Nyt yhtenä iltana jaksoin viimein paneutua asiaan. Teimme istumasta seisomaan siirtymisiä käsiohjauksen kanssa, ja niin että naksautus ja palkkaus tuli ainoastaan niistä kerroista kun takatassu pysyi liimattuna lattiaan. Aluksi Rene oli vähän hämillään mutta saatiin kuitenkin lopetettua onnistumisiin. Nyt parin päivän tauon jälkeen päätin kokeilla uudestaan, ja yllätyksekseni koira teki liikkeet miltei 100% takatassu lattiassa! Uskomatonta. Sen jälkeen Rene tuntui myös paremmin ymmärtävän että samaa haetaan myös seisomisesta maahan-liikkeessä. Hissinä Rene on osannut tehdä sen jo pitkään mutta tekee niin vauhdikkaasti että pienen pientä liikkumista varmaan tapahtuu. Ylemmissä luokissahan niitä ei sallita, joten yritetään nyt tehdä pohjatyö kunnolla kun kerran ruvettiin...

Toko-kokeen avoimenluokan hyppyä olen nyt treenannut paloissa, en ota koko liikettä, vaan ensin pelkästään menohyppyjä ja sitten takaisintuloja. Takaisintuloja on harjoiteltu niin että pikkuhiljaa koira on enemmän ja enemmän vinossa ja palkka tulee vain jos koira tulee hypyn kautta luokseni. Tässä kävi sama ilmiö, eli ensimmäisellä kerralla menestys oli vähän vaihtelevaa, seuraavana päivänä homman idea oli jo hoksattu. Tietenkin toistoja on vielä tehtävä paljon eri kulmista ja vaikeusastetta nostettava maltillisesti, mutta perusidea on nyt Renellä selvillä. Jeee.

Vasta viime aikoina aloin miettiä tarkemmin miten virheisiin pitäisi puuttua. Yleensä en tee mitään, palkkaa ei vain tule ja liike tehdään uusiksi. Nyt yritän muistaa käyttää neutraalia merkkiä virheestä, eli sanon vain "oho" ja sitten tuplakehut kun liike menee oikein. Tuo taitaa olla koiralle kuitenkin selkeämpi merkki, sen ei tarvitse arvailla tekikö jonkun virheen jos palkkaa ei tulekaan. Esimerkiksi kokeissa pitkä palkkaamattomuus voi hämmentää. Jossain kokeessa Rene rupesikin korjailemaan perusasentoa kun palkkaa ei alkanut kuulua. :D

Pääasiassa ollaan siis tehty hyppyä, joka on nykyään Renestä tosi kiva liike (toisin kuin aikoinaan). Ihmekös tuo, kun hypyssä emäntä juoksee ja heittelee palloa ja nameja, mikäs sen hauskempaa. Kerran kokeilin myös paikkamakuuta piilossa 3-4 minuutin ajan niin että mies piti koiraa silmällä. Ongelmia ei näin kotipihalla ollut, ja koira oli kuulemma rauhallinen koko ajan. Pitkästä aikaa tehtiin myös jälki, muutama sata metriä pitkä. Viidestä kepistä yksi meinasi unohtua, mutta muuten kepit nostettiin innokkaasti ilmein "Jessss, tästä saa paaaljon maggaraa!" (kepistähän pitää totta kai saada superpalkka!). Lumessa jälki oli tietenkin näkyvissä mutta kyllä se näytti siltä, että kuonon varassa kuitenkin mentiin.

                                                  Edistystä tapahtuu, pienin askelin!

Viime viikko vierähti meillä lomailun merkeissä, emäntä kulutti aikaansa laskettelurinteellä ja Rene vietti sillä aikaa kaupunkilomaa Turussa. Poika oli käyttäytynyt kunnolla, vaikka emäntä näkikin mielessään kauhukuvia 40 kiloisesta jääkarhumaisesta hirmusta, jonka perässä taluttaja raahautuu pitkin jäisiä katuja... No onneksi näin ei käynyt, päinvastoin hoitotäti oli jo suunnitellut Renen kaappaamista itselleen, joten pojalle luvattiin hoitopaikka jatkossakin.

Treenitauko tekee näköjään aina hyvää, ja eilen illalla Rene jo pursui intoa tekemiseen. Illalla vähän sisätokoiltiin sekalaisesti, ja hauskahan tuon kanssa on tehdä kun ei se lopettaisi millään. :) Harjoitusten jälkeen Rene kyhnää vieressä tuijottamassa, että eikö vielä tehtäis ihan vähän jotain. Lopulta yleensä pitää käskeä koira pois ja lepäämään.

Tänään sitten aurinkoisen kelin innoittamana valokuvattiin, tokoiltiin ja tehtiin esineruutuakin.
Näissä tokoiluissa olen taas jämähtänyt tiettyyn pisteeseen. Taas liikkeet on sillä mallilla että ne periaatteessa menevät jo ihan kivasti, mutta kun tulee viimesilauksen aika niin se onkin sitten vaikeampi juttu... Tarttis taas pysähtyä oikein miettimään mikä on minkäkin liikkeen tavoite, eikä vaan koheltaa päättömästi! Vaikka olihan meillä tänään hauskaa koheltaessakin.

Esineruutuun laitettiin nyt kaksi esinettä alueen eri laidoille, olen tehnyt tätä ennenkin mutta siitä on jo vähän aikaa. Alue oli noin 30x30 metriä. Rene lähtee aina ihanan innokkaasti ja ensimmäinen esine löytyikin tosi helposti. Kehujen jälkeen laitoin koiran sivulle ja annoin taas käskyn, mutta tällä kertaa tuloksena oli hölmistynyt koira joka haahuillen eteni muutaman metrin ja vilkuili mua ilmein "Häh, johan mä löysin sen!?" Toisen etsiminen oli varsin haparoivaa, ja väärällä suunnalla harhailtiin vaikka kuinka kauan, mutta siitä olen tyytyväinen että Renestä löytyy hyvin sinnikkyyttä jatkaa. Pienen avustuksen jälkeen toinenkin viimein löytyi ja siitä sitten superpalkat. Tästä taas opin (opin ja opin...) että pitäisi suunnitella paremmin etukäteen nuo tekemiset. No, tästä harjoituksesta koira toivottavasti jäi mieleen että pitkänkin työn jälkeen se esine lopulta löytyy, ja palkka on sen jälkeen huippu! Mutta on tuollaisissa liian vaikeissa tehtävissä se riski että koiran into lopahtaa.

Tässä taas kerran muistutus että esineruutua pitää treenata vähän suunnitelmallisemmin, joten listaanpa ajatuksia oman pään selkeyttämiseksi:

Haluan että koira lähtee innokkaasti etsimään ja tekee haun riittävän laajalla alueella, eli pitäisi  tehdä seuraavanlaisia harjoituksia:

• Alueen perälle (noin 50m päähän) viedään koiran nähden esine (onhan tätä tehty mutta ei riittävän kauas?)
• Alueen molemmille laidoille (oikealle ja vasemmalle) viedään koiran nähden esine/esineet (taas se matka, pitää olla yhtä suuri kuin kokeessa)
• Esineet viedään niin että koira ei ole paikalla

Aika simppeliä perusharjoitusta, mutta näillä saadaan intoa pysymään ja täytyy myöntää että olen ollut laiska tallaamaan riittävän isoja alueita ja nyt sen huomaa siinä että koira ei irtaannu ehkä riittävästi (siis 50 m asti, mikä on aika paljon). Rene hämmentyi tuosta toisen esineen etsinnästä ja tehtiin se moka että toinen esine oli liian vaikeassa paikassa, eli seuraavaksi:

• Kaksi esinettä mutta molemmat melko helpoilla paikoilla, viimeisen jälkeen superpalkka TAI avustaja vie ensimmäisellä kerralla koiran nähden toisen esineen (vähäeleisesti), sitten häivytetään avustaja pois.
• Kun kaksi löytyy sujuvasti voidaan paikkojakin vaikeuttaa
• Kun em. sujuu jätetään välipalkka antamatta ja pelkät kehut, viimeisen esineen jälkeen superpalkka
• Niin, ja pitäisi joskus rampata 2-3 ruutua eri puolille, ensimmäiseen viedä esine niin että koira näkee viennin (lämmittelyksi) ja kahteen muuhun esineet on viety etukäteen. Näihin koira lähetetään "sokkona" eli vientiä ei ole näytetty.

Joopa joo, tällaisia tuumailuja tällä kertaa. Olen vähän sellainen että haluan tahkota melko pitkään tiettyjä perusasioita, tässä tapauksessa ylläpitää intoa etsimiseen. Tästä syystä siis edelleen aika paljon tehdään esineen vientiä niin että koira näkee sen. Esineruutuekspertit, saa kommentoida!

Ei kyllä millään uskoisi, mutta jo reilut kaksi vuotta on kulunut siitä kun valkoinen pentu muutti taloon. Kauan sen hankkimista pähkäilin, mutta eipä ole kaduttanut. Renestä on kasvanut oikein hauska harrastus- ja rapsuttelukaveri. Nyt kasaan ollaan saatu BH-koe ja TK1 ja näiden innoittamana ajattelin aloittaa treenibloggaamisen. Omien treenien suunnittelu ja pohtiminen tuskin on pahitteeksi, ehkä tämä selkeyttää ajatuksia. Kiva vielä jos joku ulkopuolinenkin näitä jaksaa lukea! Laittakaa kävijät ihmeessä jotain kommenttia käynnistänne. :)

Rene on ollut reipas ja oppivainen kaveri jolta työskentelyintoa löytyy. Alusta asti olen yrittänyt kiinnittää huomiota motivaation luomiseen. Renen ollessa pentu tuumin, että en ensimmäisen vuoden aikana käytä treenatessa lainkaan pakotteita. Ei siis hihnasta nyppimistä kun koiran huomio herpaantuu, ei edes paheksuvia tuhahduksia tai kieltoja koiran tehdessä virheitä. Ajatukseni oli tehdä harjoituksista  leikkihetkiä ja rakentaa koiran päähän kuva jossa tokoliikkeiden tekeminen kanssani on superhauskaa ajanvietettä.

Ennen Reneä harrastin hieman tokoa sekarotuisen Tinon kanssa. Opetin Tinolle myös kaikenlaisia temppuja, ja jossain vaiheessa huomasin että Tino osasi tuon huvikseni, ilman paineita opettamani temppurepertuaarin paremmin, iloisemmin ja varmemmin kuin pitkään tahkotut tokoliikkeet. Olin kyllä jo Tinon kanssa käyttänyt positiivisia koirankoulutustapoja ja naksutinkoulutusta, mutta myös vähän pakotteita silloin kun koiran huomio herpaantui.

Tällainen kokeilu meillä on meneillään, ja tuntuu siltä että oikealla tiellä ollaan. Tuo asettamani vuoden "pakotteeton" aika on nyt saanut jatkoa, vaikka täytyy sanoa että ihan täydellisessä hallinnassa ei emännän hermot aina olekaan. :D Kotitreeneissä ei ongelmia ole, mutta yhteistreeneissä ja kun kisajännitys tulee peliin mukaan niin periaatteet meinaa joskus unohtua!

Nykyään kuitenkin ajattelen, että pakotteiden käyttö on liian "helppo tie". Niiden käyttö jos mikä pitäisi tarkkaan harkita, ettei siitä tule vain koiralle käsittämätöntä motivaationtappoa. Nyt kun katson asiaa tästä vinkkelistä niin tuntuu siltä että äärimmäisen harvoin näkee hyvästä syystä käytettyä pakotetta.


Nyt meillä työn alla on tokon avoimen liikkeet, tässä hieman omien ajatusten selkeyttämiseksi listaa siitä missä mennään:

• Paikallamakuu on rauhallinen, mutta piilossa olen ollut vasta kymmeniä sekunteja. Ylivarovaisena en halua edetä liian nopeasti ja pilata Renen rauhallista mielentilaa. Lisää aikaa ja sitten häiriöreeniä kiitos!
• Seuraamisessa on aina pientä viilaamista, vaikka ihan kivasti se menee. Ylempiin luokkiin mennessä kuitenkin vaatimukset kasvaa, joten nopeutta ja tarkkuuttaa saapi hioa varmaan ikuisesti.
• Liikkeestä seisominen ja maahanmeno pitäisi olla ok, mutta paikalla pysymistä pitää varmistaa vielä niin että palkka odottaa edessä, esim. ruokakupissa. Toimi Renellä hyvin ainakin seisomisen opettamisessa, poika nakottaa paikoillaan hyvin velmun näköisenä odottaen lupaa päästä kupille.
• Luoksetulosta pysähdyksen (seisominen) Rene jo osaa, mutta pysähdys on hidas... :/ Sitä pitää miettiä ja tarkentaa. Taisin opettaa luoksetulon liian nopeaksi, nyt Rene tulee laukkaamalla ja reagoi käskyyn kyllä heti, mutta ei pysähdy "kuin seinään" vaan etenee metrin pari. Nyt sitten luin säännöistä että ravi olisi riittänyt... Ihmeen vahvasti Renelle se vauhti muuten jäikin päähän.
• Noudossa pito on ihan hyvä mutta ongelmana on joskus eteen istuminen on vino. Ja kyllähän se joskus vähän puree kapulaa jne jne. Työtä vielä tehtävänä...
• Hyppy ihan ok mutta istuminen on hidas. Tuo "istu" on niin tylsä peruskäsky että olen opettanut sen Renelle tosi huonosti! :D

Ja kaikkiin näihin tarvittais tooooosi paljon häiriötreeniä. Asumme maalla ja treenailut tapahtuu pääasiassa hyvin rauhallisella kotipihalla. Ryhmässä pitäisi päästä treenaamaan kentälle menoa sekä rivissä kontaktin pitämistä.  Näitä ollaan kyllä joskus vähän otettukin, mutta lisää tarvitaan, ärsyttää kun kokeissa rivissä koiralla pää vaan pyörii maailmaa ihmetellessä... Toisaalta pitää muistaa että Rene on vielä kovin lapsellinen ja keskenkasvuinen, pieni haahuilu siis sallittakoon.
No mutta summa summarum, ehkä avoimeen luokkaan vois jo näillä mennäkin mutta vielä varmemman olon haluaisin kuitenkin ennen.

Ja sitten on vielä se pk-puoli mutta ehkä siitä joskus toiste, eihän näitä listoja jaksa muuten kukaan lukea! :D Rakastan muuten listojen tekemistä, joten teitä on varoitettu.