Tommy Wirénin luennolla

Onkin tässä jo jonkin aikaa pitänyt kirjoitella Tommy Wirénin luennosta. Tommy kävi Turussa syksyllä ja kun kerrankin oli mahdollisuus päästä kuuntelemaan kokenutta kouluttajaa ihan livenä, niin pakkohan sinne oli päästä. Wirénistä minulla oli etukäteen hyvä kuva, tykkäsin Hienosti hihnassa -sarjasta. Erityisesti Tommyn purnausosio lopussa oli aina täyttä asiaa. :)

Luento ei tuottanut pettymystä vaan oli mielenkiintoinen alusta loppuun.  Paljon tuli hyviä pointteja ja ajattelemisen aihetta. Koin monta hykerryttävää "Niin juuri! " "Näin on!" ja "Näin-minäkin-sen-olen-ajatellut-mutta-en-ole-osannut-pukea-sanoiksi!" -hetkeä.  Se on aina riemastuttavaa.

Kanat opettajina

Wirén kertoi olevansa lähtöisin perheestä jossa koirien kanssa on aina harrastettu. Aikoinaan Tommy kilpaili pk-lajeissa ja käytti ns. perinteisiä koulutusmenetelmiä. Jossain vaiheessa Wirén alkoi kuitenkin kyseenalaistamaan vanhoja oppeja, ja huomasi uuden koulutustavan toimivammaksi. Mielenkiintoista olikin kuulla että viettiominaisuuksiltaan huonoimmaksi arvioidulla rotweilerilla saavutettiin myöhemmin parhaimmat koetulokset. Nykyään Tommy käyttää operanttia ehdollistamista joka on rauhallinen, koira- ja ihmisystävällinen tapa kouluttaa, lisäksi se perustuu tieteellisiin tutkimuksiin. Koulutuksessa keskitytään itse käytökseen, eläintä ei esimerkiksi ohjata houkuttelemalla.  Periaatteiden opettelu vie kuitenkin aikaa ja mikä työläintä, niitä pitää myös käytännössä harjoitella! Operantin ehdollistamisen periaatteet sekoittuvat huonosti perinteisiin koulutusmenetelmiin.Tämä koulutusmenetelmä ei ole nopea, seksikäs eikä näyttävä, vaan se vaatiin tarkkuutta ja kärsivällisyyttä, ja voi viedä myös aikaa. ("Niin juuri!")

Tommyn kursseilla koulutustekniikkaa opetellaan koirien sijasta kanojen avulla. Kanat ovat hyviä opettajia jotka käytännössä näyttävät mikä on faktaa, ja mikä on vain mielipide. Kouluttamaan oppii vain kokeilemalla käytännössä, ja kanat ovat eriomaisia opettajia.
Kanat oppivat nopeammin kuin koirat, ja erityisen tärkeää on se, että kanoista meillä ihmisillä ei ole minkäälaisia ennakko-odotuksia. Koirista monilla on voimakkaita mielipiteitä ja odotusarvoja. Kukaan ei esimerkiksi oleta kanan osaavan automaattisesti noutoa (vrt. vaikkapa noutaja), eikä ihmiselle yleensä tule mieleen osoittaa kanalle johtajuutta. Ja mitäpä mahtaisi tapahtua, tottelisiko kana jos sille oikein kunnolla näytettäisiin sen oikea paikka? :D

Hyvä vai huono käytös?
 

Tommy on auttanut monen huonosti käyttäytyvän koiran kouluttamisessa, mutta mikä sitten on hyvää käytöstä ja mikä huonoa käyttäytymistä? - Se on vain käyttäytymistä! Eläimen käytös muodostuu perimän ja opitun yhteisvaikutuksesta, ja eläin tekee sitä mikä on sille kannattavinta. Ihminen arvottaa käyttäytymisen huonoksi tai hyväksi, koiralle se on aina se ja sama, vain käytös. Ongelmakäytös on Wirénin sanoin tavallista käyttäytymistä joka ilmenee väärässä tilanteessa. ("Aivan niin!) Monesti käytös on tahattomasti vahvistunut ja seurausta aiemmin opitusta. Paljon riippuu siitä mihin aikaan käytös esiintyy tai keneen suunnattuna. Kun koira murisee ja haukkuu uhkaavasti vieraallesi, se on huonoa käytöstä....paitsi jos se tapahtuu yöllä...ja kun ulko-ovella hiippailee joku... ja kun se on vieläpä tuntematon mies. Silloin se on hyvää käytöstä, eikö?

Eläimelle tilanne on kuitenkin sama, se reagoi uhkaavaan tilanteeseen. Monesti ihmisen ongelmiksi kokemat tilanteet eivät ole eläimelle yksiselitteisiä, vaan oikein käyttäytyäkseen koiran pitäisi tuntea ihmisten käyttäytymissäännöt, tietää onko pyhä vai arki, onko vieras tuttu vai tuntematon jne. "Ongelmakäytös" on vain käytöstä joka koiralta tulee luontaisesti, sillä eihän se tiedä parempaakaan tapaa. Eläimelle tulisi kouluttaa korvaava tapa reagoida, sillä muuten se turvautuu luontaiseen tapaansa toimia.

 Wirénin esittämä tärkeä pointti oli, että eläimen käytöstä ei saa ottaa henkilökohtaisesti! (N-m-s-o-a-m-e-o-p-s!). Koira on eläimenä toki nokkela ja monimuotoinen, mutta ei silti ole lähelläkään ihmistä. Lemmikille annettava nimi pahentaa asiaa, sillä se tekee lemmikistä persoonan jonka käytöstä myös tulkitaan ihmismäiseksi. Eläimet kuitenkin käyttäytyvät omista tarkoitusperistään nähden järkevästi. ("Aivan niin!") Ihmiset suhtautuvat kuitenkin tunneperäisesti, ja luontokappaleen käytös otetaan henkilökohtaisesti, joskus jopa henkilökohtaisena loukkauksena. (Näin on, murrr!)

Koiran käyttäytyminen on kymmeniätuhansia vuosia vanhaa perua, joten pikakonstit eivät toimi sen muuttamisessa. On kuitenkin mahdollista kouluttaa tilalle uusi toimintamalli, jotain josta koira kokee hyötyvänsä.
 
Johtajuusongelmat

Johtajuusongelmasta puhuttaessa Wirénin mukaan ajatellaan asiaa ihmisen näkökulmasta. Tällöin vastuu käyttäytymisestä siirretään eläimelle, ja syitä haetaan ulkoisista tekijöistä tai koirasta itsestään. Usein myös unohdetaan että käytös on vuorovaikutteista ja se mitä koira saa tehdä, se vahvistuu. Johtajuusajatus on saanut alkunsa vanhoista susitutkimuksista joita nykyisin on kritisoitu. Wirén suositteli tutustumaan susitutkimusta tehneen Dave Mechin tutkimuksiin.

Koirat eivät pidä meitä toisina koirina, mutta voivat kilpailla kanssamme asioista jotka kokevat tärkeiksi. Eläimillä ei ole kanssamme samaa arvomaailmaa, ne eivät ole eettisiä, vaan opportunisteja jotka ajavat omaa etuaan. Koira ei tee asioita miellyttääkseen ihmistä, vai oletteko nähneet koiraa joka vaikkapa huonosti menneen suorituksen jälkeen tuumisi "Oho, menipä se huonosti, älä anna vielä palkkaa, haluan tehdä tämä paremmin!". Pikemminkin koiran ajatusmalli on "Ota ja juokse!".
  
Keep it simple, stupid!

Kouluttamisessa tulisi tarkkailla käytöstä, ei yrittää ajatella kuin eläin. Kyse on siitä mitä koira tekee, ei siitä mitä ajattelet sen tekevän. Kouluttajan ei tarvitse pohtia miksi koira käyttäytyy kuten käyttäytyy, vaan käyttää silmiään ja katsoa mitä koira tekee. On parempi pitää koulutus "palikkamallina", tyyliin jotain on tai ei ole. (Tämä on hyvä/tämä ei ole hyvä, tästä saat palkan/tästä et saa palkkaa). Vasta kun tiedät mitä haluat ja mitä et halua, voit lähteä vahvistamaan toivottua käytöstä. Kouluttajan on ensin muodostettava itselleen selkeä ja konkreettinen mielikuva käytöksestä jota toivoo. Se ei voi olla mitään abstraktia kuten "rauhallisuus", vaan selkeä käytös josta voisi ottaa vaikkapa valokuvan. Aluksi tulisi siis miettiä miltä toivottu käytös näyttää. Tommy kertoi että asiakkailla on yleensä pitkä lista siitä mitä eivät halua koiransa tekevän, mutta tärkeintä olisi konkretisoida se toiminto jota halutaan koiran tekevän. Tämä on yllättävän monelle vaikeaa!

Esimerkiksi:

En halua:  Että koira hyppii vasten
Haluan: Että koira ei hypi/ käyttäytyy kauniisti
Miltä se näyttää:  Koira seisoo etutassut maassa

Nyt kun kuva toivotusta käytöksestä on konkreettinen, voidaan alkaa vahvistamaan toivottua käytöstä, eli sitä että koira pitää etutassut maassa esimerkiksi vieraiden saapuessa.
Koska koira monesti hyppii vasten saadakseen huomiota, voidaan toivottua käytöstä vahvistaa huomioimalla koira vain kun sen etutassut ovat maassa. Kaikki palkka, kuten huomio tai ruoka tulisi myös suunnata sinne missä koiran toivotaan olevan, eli alas, vaikkapa maahan etutassujen väliin.


Hyväksi kouluttajaksi

Tehokas koulutus saadaan aikaiseksi kun ihminen muuttaa omaa käytöstään. Kyse on siitä kuinka paljon itse on valmis muuttaamaan omaa käytöstään. Ja mikäli haluat oppia, on siirryttävä pois omalta mukavuusalueelta. Joskus se voi tarkoittaa vaikkapa sitä että on valmis kyseenalaistamaan omat käsityksensä ja oman osaamisensa. ("Näin on!")

Ongelmakäytöksen ilmetessä tulisi ensimmäiseksi tarkistaa koiran terveys. Mikäli ongelmat eivät aiheudu esimerkiksi koiran kivuliaisuudesta voidaan niitä työstää koulutuksen keinoin. Tommyn ohjeet ongelmien korjaukseen tiivistettyinä olivat:

- Älä keskity ongelmaan. Kouluta tilalle jotain käyttökelpoista.
- Määrittele tarkasti käytös jota haluat koiran tekevän.
- Harjoittele korvaavaa käytöstä. Paranna tottelevaisuustasoa, käytä palkkioita taitavasti ja opeta yksi tai   kaksi erittäin vahvaa ja sujuvaa käytöstä.
- Luo onnistumisen edellytykset itsellesi, tee vaikkapa sitten liian helppo harjoitus.
- Älä ikinä lopeta palkitsemista vaan vaadi enemmän päivä päivältä.


Luennon jälkeen Tommy lähti kohti uusia haasteita, nimittäin kouluttamaan jääkarhua! Paljon muutakin kiinnostavaa sisältyi Tommyn luentoon, katsotaan nyt jaksanko tiivistää nekin joskus tänne. Luennossa minua erityisesti ilahdutti se, että miltei vainoharhaisuutta hipovan johtajuusselityksen sijaan käännettiin katse oikeaan suuntaan, eli ihmiseen. Koira toimii luontaisesti joka tilanteessa, ja meidän hihnan jatkeiden tehtävä on sitten opetella miten kerromme selkeästi, ystävällisesti ja ymmärrettävästi mitä haluamme.

Ja vielä kun tämän kaiken osaisi, malttaisi ja muistaisi arjessakin!

Nykimisen vastaiset viikot

Täten haluaisin julistaa nykimisen vastaiset viikot. Jos ihan vaikka kokeilun vuoksi annettaisiin koirillemme parin viikon loma jatkuvasta nykimisestä ja nyppäämisestä.

Olen itse entinen nyppijä. Näinhän sitä opetettiin ja loogiseltahan se näin äkkiä tuntuu, oikeasta toiminnasta koiralle palkka, väärästä huomautus, esimerkiksi nyppäisy hihnasta. Uutta pentua ottaessani lueskelin taas lisää koulutuskirjallisuutta, tuumailin ja sain hyviltä kouluttajilta neuvon, älä nypi. Päätin kokeilla olla ilman.

Vaikeaa oli aluksi, nyppiminen tuli jo selkärangasta. Koiralta yksikin väärä liike, niin heti jo käsi heilahti ennen kuin ehti tilannetta edes ajatella sen tarkemmin. Ja vieläkin se sieltä tulee, ainakin jos on kisoissa, näyttelyissä tai muissa paikoissa jossa jo valmiiksi jännittää ja koirakin käy kierroksilla. Harjoitus jatkuu siis edelleen.

Nyppimisen turruttamia ja tylsyttämiä koiria näkee säännöllisesti. Tarkoitan nyt sellaista jatkuvaa nykimistä jota välillä näkee, käsi käy muutaman minuutin aikana koko ajan, ja koiran ilme muuttuu entistä tylsistyneemmäksi. Ohjaaja ei itse asiaa välttämättä edes huomaa, käsihän käy automaatilla. Tällainen oma toiminta olisi hyvä nähdä videolta, jolloin voisi todeta että sekä ohjaajan että koiran käytös on pelkkää monotonista nykimistä ja nykäysten vastaanottamista.

Miksi yritän itse välttää nyppimistä? Siksi että nykyisin koiran motivaatio on minulle se tärkein juttu, pohjatyö joka kantaa sitten kaiken muun. Liikkeethän koiralle on periaatteessa helppo opettaa, mutta työskentelyinto on se joka kantaa. Haluan että koiran mielestä kanssani treenaaminen on yksi maailman kivoimmista jutuista. Nykäisy tuntuu auttavan juuri sillä mainitulla hetkellä, mutta sen korjaava vaikutus haihtuu nopeasti. Kohta joudut nykäisemään uudelleen, ja uudelleen. Miten nämä tuhannet nykimiset ja muut puuttumiset vaikuttavat koiran motivaatioon pitkällä aikavälillä?

Monen mielestä nykiminen on kurinpitoa jota koira tarvitsee. On tilanteita joissa napakka puuttuminen on välttämätöntä, esimerkiksi koiran aggressiivinen käytös muita eläimiä tai ihmisiä kohtaan. Nykäisy harvoin ja valitusti voi toimia, mutta nyt puhunkin siitä kun nykiminen jää päälle.

Suurin ongelma nykimisessä on se että omistaja luulee pitävänsä kuria. Usein kuitenkaan kyse ei ole kurin puutteesta vaan siitä ettei koira osaa tai malta tehdä oikein. Onko malttamattomuus sitten sama kuin kurittomuus? Kun koira treeneissä vetää kuin hinaaja nähdessään muut koirat, onhan se kieltämättä raivostuttavaa. Ja noloa. Varsinkin kun se kotona osaa kaiken hienosti.

Koira on vain eläin, ei se aina malta ja jaksa, se on luonnollista eläimen käyttäytymistä. Uskon että tämän maltin venyttäminen säännöllisillä, pienillä harjoituksilla tuo pidemmän päälle toimivia tuloksia. Olisi kiva jos nopeat ja näyttävät konstit toimisivat, mutta todellisuus on yleensä tylsempi. Kärsivällisyys ei ole kovin mediaseksikästä, mutta niin se vaan elämässä menee, tasainen puurtaminen on yleensä se jolla tuloksia saadaan.

Ehdottaisin siis kaikille kahden viikon nyppimislomaa. Ei kaksi viikkoa ketään haittaa, eikä pilaa koiraasi. Päinvastoin, kokeilu saattaa olla jopa hauskaa teille molemmille. Parhaimmassa tapauksessa huomaat positiivisia vaikutuksia, ehkä nyppimättömyys jää jopa päälle!
Tilalle voisi ottaa vaikka harjoittelun joka sopii erityisesti niille treenaaville koirille joita ei tunnu huvittavan, jotka lähtevät kesken treenin nuuskintaretkille, jotka "näyttävät keskisormea"  ja "ovat kuuroja".

Harjoittelu kannattaisi aloittaa rauhallisella ja tutulla paikalla, vaikka omalla pihalla. Koiralla ei silloin ole liikaa kierroksia nostattavia virikkeitä, eikä ennen kaikkea ohjaajalla paineita saada koiransa käyttäytymään hyvin muiden edessä.

Kahden viikon hauskanpito ja nykimättömyys treeniohjelma:

Kiellettyjä ovat:

- Hihnasta nykiminen. Pidä ne kädet kurissa ja jos on liian vaikeaa niin treenaa ilman hihnaa.
- Muutkin kiellot koiraa kouluttaessa. Kokeile. Edelleenkään koirasi ei mene pilalle kahdessa viikossa.
- Jos sinulla on tapana ohjata koiraa fyysisesti, esim. painamalla, työntämällä jne. niin parempi ettet koske koiraan lainkaan treenin aikana.
- Ja tärkeimpänä: Ankarimmin kiellettyä on olettaa että koira tekee väärin uhmatakseen tai v**tuillakseen.

Kun koira toimii väärin, tee näin:

- Jos koira tekee virheen, ei se mitään, ota uudelleen.
- Auta koiraa jos se ei osaa tai malta keskittyä. Voit käyttää lelua tai makupalaa josta koira pitää.
- Helpota liikettä huomattavasti (siis huomattavasti!) niin että saat palkattua edes jostain.
- Jos koiran huomion vievät kaikki muut kuin sinä, palkkaa ensin vaikka siitä että koira seisoo rauhassa. Sitten siitä että sen kuono kääntyy aavistuksen sinuun päin. Sitten pienestäkin vilkaisusta jne. kunnes saat koiran pitämään kontaktia sinuun. Älä luovuta. Tee tämä vaikka koirasi olisi kuinka pitkälle koulutettu ja vaikka sen pitäisi osata.

Treeniohjelma:
Treeni 1.
Tavoite: Saada koiran silmät säihkymään
Pidä hauskaa koirasi kanssa, kokeile mistä saat sen innostumaan. Makupalojen pitää olla todellisia herkkuja ja niiden antamiseen voi yhdistää saalisleikin jolloin makupala käsi "pakenee" ennen herkun saamista.
Leiki koirasi kanssa. Ei minkään oppikirjan mukaan vaan hulluttele ja heittäydy. Jos vaadit koiralta työskentelyä täydestä sydämestään niin sinunkin on treenattava aidosti, täydestä sydämestäsi. Yritä oikeasti varastaa koiralta lelu. Nauti omasta, maailman parhaasta lemmikistäsi. Älä painosta, ole aidosti rento ja iloinen.Treenin tavoite on saada koira innostumaan niin että se katsoo sinua silmät säihkyen ja sinut oppimaan tapa jolla se tehdään.
Toistetaan mahdollisimman usein.

Treeni 2.
Tavoite: Maailman kivoimmat liikkeet
Alkuverryttele ensin treeni ykkösen tapaan, eli säihkysilmät esille. Ota sitten verryttelyn omaisesti helppoja liikkeitä, niitä mitä opetit jo pentuna ja jotka koira osaa. Ota esimerkiksi liike "maahan" ja tavoitteeksi että liikkeestä tulee koiran mielestä se maailman hauskin liike.  Leiki koiran kanssa niin että lelun tai makupalan avulla teette maahan menoa. Kehu koirasi kiemuralle. Tavoite on että koira haluaa heittäytyä maahan, sillä se on kivaa! Muista että itse liike on toissijainen asia, nyt harjoittelette oikeaa mielialaa. Unohda vaatiminen, pidä vain hauskaa.

Treeni 3.
Tavoite: Kalorit kulumaan ja vauhtia treeneihin
Anna koiran tylsistyä pari päivää, ja silloin kun sen elämä on tylsistä tylsimmillään ehdota pientä koulutushetkeä. Jos sinulla on yleensä rauhallinen tyyli kouluttaa, kokeilepa välillä juoksutreeniä. Hyvää kuntoharjoittelua sinulle, hyvää vauhtia koiralle. Mieti etukäteen mitä tuttuja liikkeitä haluat tehdä, ja tee sitten kaikki vauhdilla ja juosten. Juokse koiraa karkuun ja palkkaa sitä pallolla kontaktista kesken juoksun. Harjoittele nopeita maahan menoja lelun avulla. Heittele nameja ja leluja palkaksi. Jos koira menee kierroksille, tee rauhallisemmin koiran mukaan. Huonosta käytöksestä harjoitus loppuu hetkeksi, mutta näytä koiralle mikä on hyväksytty tapa toimia. Yritä tehdä niin hauskat treenit että koirasi on aivan äimistynyt kaikesta hauskuuden määrästä.

Toista näitä pari viikkoa. Keksi uusia juttuja. Helpota. Pidä hauskaa.Unohda hetkeksi vaatiminen ja täydellisyys.

Lopuksi muista:
Jos koira tekee väärin, ei se ole sen vika. Se joko käyttäytyy koiran vinkkelistä täysin "oikein" eli lajityypillisesti, tai sitten se ei vielä osaa liikettä tai osaa keskittyä. Yksikään koira ei luonnostaan seuraa, esiinny näyttelykehässä tai ymmärrä suomea. Sinulla on koiraan nähden ylivertaiset aivot. Sinä päätät omalla toiminnallasi onnistuuko treenikerta aina vai epäonnistuuko se joka kerta.
Kukaan ei myöskään osaa luonnostaan kouluttaa koiraa, mutta kaikki voivat oppia. Pyydä apua ja neuvoja ja lue erilaisia koulutusoppaita, koskaan ei ole täysin valmis. Joskus kaikkien toistama totuus ei olekaan muuta kuin legenda joka sitkeästi elää, siksi on hyvä pitää mieli avoimena. Suhtaudu erityisen kriittisesti oppeihin joissa tarjotaan väkivaltaa ja pelottelua ratkaisuksi, sillä näillä keinoilla voidaan tehdä paljon vahinkoa.
_________________________________________________________________________________

Kirjoittaja on entinen krooninen nykijä. Vieroitushoito on hyvällä mallilla mutta jatkuu edelleen.

Helsinki Voittaja 2012

Helsingin Voittaja-näyttely koettiin taas GM-porukalla. Voittaja-näyttely on kokonsa vuoksi hieno tapahtuma, harmi vaan että messarissa olisi ollut niin paljon nähtävää, luentoja ja tuttuja koirineen, mutta niin kiinni sitä taas oli oman kehän laidalla että eipä muuta ehtinyt.
Näytelmät meni hienosti, Rene tuli valioluokan kakkoseksi ja paras uros-kisan kakkoseksi! Vitsi oli kyllä lähellä Voittaja-titteli, mutta olipa  kova vastuskin. Urosten ykköseksi tuli Waroggi Maitreya joka oli juuri tullut kisaamasta Puerto Ricosta. Kuulin että koiralla on kolmisenkymmentä titteliä ja totta tosiaan, Koiranetistä kävin kurkkaamasta että koira on mm. Filippiinien, Moldovan ja Azerbaidzanin muotovalio, noin muutamia mainitakseni. Oho!

Parhaat urokset.

Erittäin tyytyväinen olen Renen tulokseen ja ennen kaikkea esiintymiseen. Häntä heilui ja silmät oli intoa täynnä koko päivän, vaikka itseäkin väsytti pitkän päivän tuoksinassa. No, tuo ravaaminen toisten perässä ei edelleenkään ole se meidän vahvin puoli, mutta enpä ole laiskuuttani sitä harjoitellutkaan. Nyt kun olen itse vakaasti päättänyt olla rauhallinen kehässä, niin heti koirallakin on malttia paremmin. Enkä enää jännittänytkään juuri lainkaan, päätin vaan että rauhassa mennään ja kyllä Rene siellä ihan ok käyttäytyy. Omalla sähläämisellähän sitä saa koiran hermostumaan kaikkein varmimmin.

Päivän huipennus oli se että saatiin kasvattajaryhmä kasaan. Arpapelillä piti valita, sillä pentueestamme viisi sai kasvattajaluokkaan oikeuttavan arvostelun. Kasvattajaryhmässä sitten kisaamassa olikin tällä kertaa neljä urosta, ja se välillä näkyi ja kuului pienenä ärinänä ja purinana. Ilmeisen äijiä tuntuvat nämä kaikki olevan. Tylsä emäntä taas kielsi kaiken hauskan, kuten tappelemisen.

Helsinkin Voittaja 2012 ROP-kasvattaja

Upeasti kävi kasvattajaluokassakin, sillä Gentle Miracle´s valittiin ROP-kasvattajaksi! Se tiesi siis isoon kehään pääsyä, mutta myös tolkutonta odottamista...odottamista ja odottamista. Ja juuri kun oli täysin puutunut siihen seisoskeluun, niin kiskaistiinkin lavalle juoksemaan. Näiden kanssa pitää juosta kovaa, joten kaikki keskittyminen meni siihen että yritin pysyä porukan mukana, olla törmäämättä mihinkään, kompastumatta koiraan ja saada neljäkymmentäkiloinen Renen juoksemaan nätisti. Rene oli porukan viimeinen, ja luuli että kyseessä oli kiitolaukkakilpailut, joten vähemmän tyylikkäästi, mutta sitäkin vauhdikkaammin esiinnyttiin! Sivusilmällä ehti havaita että lavalla oli  kauheasti valoja, kova meteli, kameroita ja vaikka mitä, ja sitten oltiinkin jo ulkona. Ihan siisti, vaikkakin nopea, kokemus. Vähän harmitti tuo laukkaaminen, mutta sellaista sattuu. Saa nähdä näkyykö meistä jokin vilaus jouluna tulevassa koosteessa, olishan se ihan hienoa.

Näyttelypäivä oli kyllä niin vauhdikas ja hauska taas kerran. Minäkin mukamas antinäyttelyihminen olen nyt innostunut kun Rene alkoi pärjäämään. Ensimmäisen sertin jälkeen päätin, että onhan ne loputkin nyt yritettävä, ja sitten lopetan kun muotovalion titteli on kasassa. Nyt kun Voittajasta tuli näin hyvä tulos niin kyllähän se aina innostaa lisää.

Toisaalta, näyttelyissä on aina niitä negatiivisiakin piirteitä. Joitakin rotuja katsellessa ihmettelee miksi koirien pitää kärsiä ihmisten erikoisuuden tavoittelusta ja kunnianhimosta. En hyväksy kaikkien rotujen äärimmäisiksi jalostettuja piirteitä. Yllättävän monet myös ihan avoimesti kohtelevat koiriaan huonosti. Ymmärrän kyllä että näyttelykaaos on melko stressaava tilanne sekä koiralle että omistajalle, ja ylilyöntejä voi sattua, mutta silti. Kauhean näköisiä ovat myös trimmattavien koirien "hirttotelineet" jossa koirat apaattisina seistä jököttävät kaulat pitkänä. Oli muuten karmeaa löytää näyttelysäännöistä teksti jossa kiellettiin pitämästä koiraa tuollaisessa laitteessa muutoin kuin trimmauksen aikana. Että pitääkö tällainenkin erikseen kieltää, eikös jokaisen koiranomistajan järki pitäisi sen verran itsekin toimia? Ja miten voi olla että joka ikisessä kesänäyttelyssä, oli hellettä sitten 25C tai 30C joudutaan toistamiseen kuuluttamaan että koirat on haettava autosta pois. Valitettavasti monen omistajan käytöstä katsellessaan ihmettelee miksi koira on ylipäätään hankittu. Olen luullut että syy olisi eläinrakkaus, mutta usein se ei siltä näytä.

No niin, tämän paasauksen jälkeen laitankin loppua keventämään Renen muotovalioposeerauksen. Ihana kasvattajamme muisti meitä kauniilla taululla sekä komealla ruusukkeella.

Mä tein sen!

Renen arvostelu:

Good size. Strong bones. Excellent shape of head. Elegant neck. Excellent line of back and chest. Nice arms. Strong legs. Good angulation behind. During movement behind closed.