Olipas tänään taas hauska vähän puuhastella tuon koiruksen kanssa. Meillä olikin pohjalla taas useamman päivän tylsistyminen, joten koira oli niiiin innoissaan kun huomasi että nyt olis taas hommia luvassa. Jälkivaljaat sai innokkaan pomppimisen aikaiseksi ja heti suunta oli kohti vakiojälkimaastoja. Tää mun ajoittainen laiskottelutaktiikka näyttää toimivan, koirasta löytyy sitten ainakin potkua tehdä hommia...
Innostuin taas pitkästä aikaa tekemään jälkeä, sillä eilen meillä kyläili hurmaavat lk-collie Ruu ja vasta 5kk valkkari Diego emäntineen. Ruusta oli viime näkemän jälkeen kasvanut sopusuhtainen neiti, ja Diego oli todella hurmaava pikkuherra, fiksu ja tasapainoinen tyyppi. Meidän kohelo jättiRene aluksi vähän jännitti, mutta kyllä siihenkin totuttiin. Ja kun pentu tuli meille sisälle, niin lunkisti vaan paikkoja katseli ja sitten kävi lepäämään. Valkkarit on kyl parhaimmillaan ihania tapauksia.
Tehtiin jokaiselle pienet jäljet ja sain pitkästä aikaa lisää intoa kun jäljessä kisannut Heidi katsoi meidän tekemistä ja antoi kommentteja. Olen nyt tehnyt jäljelle aina lähetyksen niin että tulemme sille 90 asteen kulmassa. Aluksi on tyhjää mutta vähän ajan päästä suurempi palkka jotta koira saa palkkion jäljelle lähtemisestä. Sitten nameja 5-20 askeleen välein. Ennen kulmia nameja paljon, kulman jälkeen tyhjää ja sitten isompi palkka kulman tekemisestä (en ole tätä kulma asiaa syvemmin pohtinut mutta tuollainen tuli mieleen). Ennen keppejä tyhjää ja keppien jälkeen samoin tyhjä pätkä kunnes isompi palkka siitä että lähti kepin jälkeen hyvin jäljelle. Alussa keppien löytymisen jälkeen Rene ei meinannut tajuta että jälkeä kannattaa jatkaa, siksi olen nyt laittanut isomman palkan ja innolla lähteekin nyt uudestaan liikkeelle. Jäljestä tuli tällä kertaa pari sataa metriä pitkä, keppejä taisi olla kolme, yksi kulma ja jälki vanheni ainakin tunnin. Loppupalkkaa en käytä ollenkaan, sillä jostain luin mielestäni hyvän pointin, eli itse jäljen tekeminen pitää olla koiralle palkitsevaa, ei loppuun pääseminen. Tai voi ajatella myös niin että jälki johtaa kepin, eli sitä kautta suuremman palkkion luo. Olen ollut vähän malttamaton ja tehnyt aika paljon 15-30 min vanhoja jälkiä (hups) joten tätä pitäisi ruveta nyt petraamaan. Ja jälkeä ollaan tehty kesällä ehkä pari kertaa joten hiukan mietitytti että mitenköhän menee.
Alku oli Renellä vähän haparoiva, aluksi ei tuntunut olevan tarkasti jäljellä vaikka innolla ja kuono maassa mentiin, mutta koira paransi loppua kohden tosi hyvin. Eka keppi meinasi jäädä jäljelle mutta muut löytyivät ihan hyvin. Heidi ehdotti että laittaisin nameja paljon harvemmin, tällä hetkellä namit tuntuvat enemmänkin häiritsevän koiran etenemistä. Toinen hyvä vinkki oli että namit voisivat olla reilun kokoisia. Niin totta molemmat, olipa hienoa kun toinen näkee ihan uudesta kulmasta tuon tekemisen! Hyvä pointti, nyt kun Rene on jo homman tajunnut, niin turhaa kylvää pieniä ja huonosti löytyviä nameja joiden etsintään menee turhaan huomio.
Tänään teinkin sitten lyhyemmän, noin sadan metrin jäljen. Tällä kertaa en laittanut nameja lainkaan vaan pelkästään neljä keppiä. Lähetin Renen aika kaukaa, eli sai tehdä suht pitkän "janan". Alussa jäljen löytyminen ei ihan onnistunut mutta sitten kun se löytyi niin hyvin edettiin, nenä tiukasti maassa ja sopivalla vauhdilla! Kepit Rene nostelee vähän hajamielisenä, menossa samalla kovin jälkeä jatkamaan. (Eli pitäisköhän sitä kepin jälkeistä palkkaa vähän pienentää...?) Jokainen keppi löytyi ja niistä tietenkin huippupalkat. Tosi kivalta näytti Renen meno ja ei olis malttanut lopettaa, vaan intoa olis ollut jatkaa pidempikin pätkä. Hyvät neuvot siis sain Heidiltä ja eiköhän näillä jatketa. Voisin ehkä hiljalleen alkaa palkata vain kepeistä ja jättäisin namit kokonaan pois. Jälki on mulle ihan uus laji jota olen opiskellut vaan itsekseni, sen vuoksi tuntuu vähän vaikealta arvioida kuinka nopeasti vaikeustasoa voi nostaa. Halua että homma on niin kivaa ja helppoa koiralle että into pysyy hyvänä. Liian vaikeaakaan ei saisi tehdä ettei koira vaan väsähdä kesken, vaan nostaa vaikeustasoa hiljalleen. No, vaikuttaa siltä et Rene osaa jo homman aika hyvin joten nyt vaan vähän haastetta lisää.
Suunniteltiin yhteistreenejä jatkossakin, niitä innolla odottelen. Heti tuli edistymistä kun joku vähän kommentoi tekemistä.
Tänään sitten tein myös vähän tokon voittajaluokan pohjia.
Ruutuun menoa opetan nyt käsiohjauksella ja ihan ruudun reunalta niin että Rene oppisi oikean paikan ja menemään aina keskelle sekä odottamaan siellä. Ajattelin että tätä tarttis tehdä niin pitkään että on koiralla on oikeasti mielessä se oikea paikka, sitten lisätään matkaa, vauhtia ja maahan menoa. Tänään Rene löysikin paikan jo aavistuksen paremmin kuin ennen, mutta käsiohjausta vielä tarvitaan. Välillä olen kokeillut vihjeen poisjättämistä, ja joskus Rene osuu omatoimisestikin suht hyvin keskelle.
Ohjattua noutoa on tehty niin että mulla on kolme kukkapurkkia joille Rene saa juosta. Ensin se istua nököttää katselemassa kun käyn jokaisella purkilla ja laitan samassa namin yhteen. Sitten palaan takaisin, käännän Renen seisomaan minua kohti, selin purkkeihin (kuin olisi merkillä) ja siitä sitten näytän kumpi haetaan. Rene on oma-aloitteisesti alkanut tuoda mulle kukkapurkin sen jälkeen kun namit on syöty, se on sen mielestä hirmu hauskaa. ;) Tässäkin on tarvittu aika monta toistoa, mutta viime kerrasta oli taas asia selvästikin hautunut ja se meni jo ihan kivasti! Joka kerta huomaa hiuksen hienoa edistymistä. Maltilla yritän jaksaa tehdä näitä pohjia että Rene oikeasti tajuaisi mitä haetaan. Muutenkin tykkään tehdä niin että opetan ensi makupalalla rauhallisesti oikean liikkeen ja sitten vasta lisään vauhtia.
Tunnari on aiheuttanut mulle harmaita hiuksia, Rene meinaa että nyt tehdään kapulanouto niin täysillä että emäntä varmasti tykkää. Nyt kokeilin ekaa kertaa niin että poimin kävyn ja piilotin sen muiden joukkoon, ja kappas, täydellisesti meni! Nyt Rene otti homman heti hajutyöskentelynä eikä noutona. Tosi hienosti nenä tuhisten kävi kaikki läpi ja palautti joka kerta mulle oikea!!! Siis aivan täydellinen tunnari heti kunhan löytyi se oikea tyyli. Niin hieno hauva!
Kaukoissa tarkoitus olisi opettaa vaihdot niin että Renen oikea takajalka pysyy koko ajan paikoillaan. Tuo on hyvin ymmärtänyt maasta seisomaan nousemisen, tassu pysyy hienosti paikallaan. Maahan meno seisomasta on vaikeampi, intoa on välillä liikaa. Mutta lähes puolet menee jo mallikkaasti ja välillä Renellä on makuussa tuo takajalka ihan sivussa vinossa, kun pitää sen niin hyvin paikallaan! :D Mutta seisomasta istumiseen on tosi vaikea, Rene tekee sen sellaisella tomeruudella että aina se jalka pompahtaa ylös. :) Kauhjan vaikeita nää voittajan jutut, huhhuh.
Mitä vielä, kaikkia vanhoja liikkeitä pitää hioa, istumisiin, noutoon ja pysähdyksiin nopeutta jnejne. Loputon työnsarka ja siksi tää onkin niin kivaa! Tulee puuhasteltua koiran kanssa, ja Rene todellakin rakastaa tehdä hommia. Niin, eilisen pyörälenkin, koirien kanssa riehumisen ja jäljen jälkeen sekä tämän päivän jäljen ja tokoilun jälkeen Rene edelleen tuijottaa mua yli-innokkaana että eikös tehtäis jotain? :D
Muutenkin välillä naureskellaan tuota meidän ikiliikkujaa, aina joku paikka on liikkeessä, häntä, pylly, pää, korvat, kieli, sellaista hauskaa touhotusta. Energia oikeasti alkaa pursuilemaan tuosta jos mitään ei tapahdu. Mutta onhan tuo perusluonteeltaan kyllä ihan rauhallinenkin ja osaa chillata, ja kestää onneksi hyvin nämä mun laiskottelukaudetkin.
Tästäpä tuli varsinainen romaani, en tiedä jaksaako näitä kukaan lukea, mutta hienoa jos joku tänne asti päätyi!
