Möllitokoilu oli sisähallissa, joten aika rauhassa häiriöiltä saatiin tehdä liikkeet. Tulos oli tosi rohkaiseva, sillä vaikka yksi liike meni nollille niin silti pisteitä kertyi 177. Se oli positiivinen yllätys, sillä taaskin oma huomio tuli kiinnitettyä pääasiassa niihin virheisiin, ja kuvittelin että AVOssa arvostelu olisi jo tiukempi. Jotenkin kisatilanteessa kaikki koiran tekemät virheet näyttää hirmuisen isoilta, ja sitten kun videolta niitä katsoo niin ne ovatkin miltei huomaamattomia. Höh, oman koiran kanssa sitä taitaa olla liian kriittinen.
Paikkamakuuta edeltävä rivissä istuttaminen on ollut meille vaikea pala, joten olin hirmu tyytyväinen kun Rene tuntui ensimmäisen kerran keräävän intoa perusasennossa, napitti minua ja odotti innolla "maahan" käskyä. Nyt pitää vaan oppia välttämään ma-alkuisia kehuja, sillä "maaahtava koira, maaainio tapaus yms." höpöttelyni saivat koiran hytkähtelemään alas! :D
Renen paikallaolo meni hyvin, varsinkin kun sitä on treenattu minimaalisen vähän, ja toisten koirien kanssa en ottanut vielä kertaakaan niin että olisin itse piilossa. Eli aika kylmiltäni hyppäsin vaikeammalle tasolle, mutta näköjään koira sen kesti. Kurkin varmuudeksi välillä piilostani, mutta Rene oli rauhallinen koko ajan. Olen yrittänyt keskittyä erityisesti oikean mielialan luomiseen, eli ylipäätään tokoilussa haluan luoda intoa tekemiseen, ja paikkamakuussa taas olen pyrkinyt rauhallisuuteen. Pohjatyö on kai sitten onnistunut, kun liike on alkanut tuntua jo aika varmalta. Rene tuntuu jököttävän paikallaan kuin tatti, sillä kohta tuodaan ihan suuhun asti sitä makkaraa. Ehkä ylempiä luokkia ajatellen meno on liiankin rentoa, en tiedä, mutta sitä voi kai miettiä sitten myöhemminkin...
Seuraamisessa tein jotain ihme heilutteluja hartioillani ja Rene luuli että tulossa on käännöksiä vasemmalle, mistä saatiin aikaiseksi hassuja pyllyn heilutuksia ja epäonnistunut pysähtyminen.
Muut liikkeet meni ihan hyvin, vaikka tietenkin se luoksetulon seisahdus saisi olla napakampi. Nouto meni nollille, sillä jouduin antamaan kolme käskyä. Ekaa käskyä Rene ei kai kuunnellut kun taisi kurkkia siskonsa perään, toisella se alkoi epäröidä että saikohan tästä nyt sittenkään lähteä noutamaan, ja kolmannella sitten noudettiin, vinon luovutusasennon kera. Mutta pääasia että tuli noudettua. Jotenkin arvasinkin että noudossa koira helpoiten unohtaa mitä oli tekemässä jos huomio vähäänkään herpaantuu. Tajusin että kisajännityksestä huolimatta pitäisi malttaa odottaa sen verran että koira ottaa kontaktin ja on taas kuulolla. Aika vaan tuntuu matelevan kokeessa, ja virheet näkyvät kuin hidastetussa filmissä. :D
Reippaasti Rene kyllä teki hommia, pikkuvirheistä ja lievästä hajamielisyydestä huolimatta (jonka huomaa ehkä vain emäntä) jaksoi tehdä hyvin hommia. Itse olisin voinut käyttää harjoitustilannetta hyväkseni ja antaa vaikka rohkeammin lisäkäskyjä. Muutama perusasento jäi tekemättä, liekö kyseessä taas se että huomio oli jossain muualla, vai siitä etten juuri koskaan tee näitä perusasentoja liikkeiden lopussa. Eipähän ainakaan sitten ennakoi.
Renen sisko Nuka ja emäntänsä Piia starttasivat elämänsä ensimmäisissä möllikokeissa ja tekivät hienosti ykköstuloksen edestä hommia. Kokeen jälkeen Piian kanssa ihmeteltiin miten nopeasti aika on mennyt ja miten koirat ovat kehittyneet niistä karmeista riiviöistä ihan mahtaviksi harrastuskavereiksi. Hirrrrveen oli hauska möllipäivä meillä! Nyt toukokuun kokeet ei hirrrrvitä (läheskään) niin paljon. No, jonnin verran kuitenkin... ;)
Koiruuteni on päässyt muillekin blogeille, emännällä oli hauskaa tätä lukiessa:
http://johannes-jaahas.blogspot.com/2012/03/torkkuheratyksenesto.html#comment-form
Ja tässä vielä videota meidän menosta:
