perjantai 3. helmikuuta 2012

Ei kyllä millään uskoisi, mutta jo reilut kaksi vuotta on kulunut siitä kun valkoinen pentu muutti taloon. Kauan sen hankkimista pähkäilin, mutta eipä ole kaduttanut. Renestä on kasvanut oikein hauska harrastus- ja rapsuttelukaveri. Nyt kasaan ollaan saatu BH-koe ja TK1 ja näiden innoittamana ajattelin aloittaa treenibloggaamisen. Omien treenien suunnittelu ja pohtiminen tuskin on pahitteeksi, ehkä tämä selkeyttää ajatuksia. Kiva vielä jos joku ulkopuolinenkin näitä jaksaa lukea! Laittakaa kävijät ihmeessä jotain kommenttia käynnistänne. :)

Rene on ollut reipas ja oppivainen kaveri jolta työskentelyintoa löytyy. Alusta asti olen yrittänyt kiinnittää huomiota motivaation luomiseen. Renen ollessa pentu tuumin, että en ensimmäisen vuoden aikana käytä treenatessa lainkaan pakotteita. Ei siis hihnasta nyppimistä kun koiran huomio herpaantuu, ei edes paheksuvia tuhahduksia tai kieltoja koiran tehdessä virheitä. Ajatukseni oli tehdä harjoituksista  leikkihetkiä ja rakentaa koiran päähän kuva jossa tokoliikkeiden tekeminen kanssani on superhauskaa ajanvietettä.

Ennen Reneä harrastin hieman tokoa sekarotuisen Tinon kanssa. Opetin Tinolle myös kaikenlaisia temppuja, ja jossain vaiheessa huomasin että Tino osasi tuon huvikseni, ilman paineita opettamani temppurepertuaarin paremmin, iloisemmin ja varmemmin kuin pitkään tahkotut tokoliikkeet. Olin kyllä jo Tinon kanssa käyttänyt positiivisia koirankoulutustapoja ja naksutinkoulutusta, mutta myös vähän pakotteita silloin kun koiran huomio herpaantui.

Tällainen kokeilu meillä on meneillään, ja tuntuu siltä että oikealla tiellä ollaan. Tuo asettamani vuoden "pakotteeton" aika on nyt saanut jatkoa, vaikka täytyy sanoa että ihan täydellisessä hallinnassa ei emännän hermot aina olekaan. :D Kotitreeneissä ei ongelmia ole, mutta yhteistreeneissä ja kun kisajännitys tulee peliin mukaan niin periaatteet meinaa joskus unohtua!

Nykyään kuitenkin ajattelen, että pakotteiden käyttö on liian "helppo tie". Niiden käyttö jos mikä pitäisi tarkkaan harkita, ettei siitä tule vain koiralle käsittämätöntä motivaationtappoa. Nyt kun katson asiaa tästä vinkkelistä niin tuntuu siltä että äärimmäisen harvoin näkee hyvästä syystä käytettyä pakotetta.


Nyt meillä työn alla on tokon avoimen liikkeet, tässä hieman omien ajatusten selkeyttämiseksi listaa siitä missä mennään:

  • Paikallamakuu on rauhallinen, mutta piilossa olen ollut vasta kymmeniä sekunteja. Ylivarovaisena en halua edetä liian nopeasti ja pilata Renen rauhallista mielentilaa. Lisää aikaa ja sitten häiriöreeniä kiitos!
  • Seuraamisessa on aina pientä viilaamista, vaikka ihan kivasti se menee. Ylempiin luokkiin mennessä kuitenkin vaatimukset kasvaa, joten nopeutta ja tarkkuuttaa saapi hioa varmaan ikuisesti.
  • Liikkeestä seisominen ja maahanmeno pitäisi olla ok, mutta paikalla pysymistä pitää varmistaa vielä niin että palkka odottaa edessä, esim. ruokakupissa. Toimi Renellä hyvin ainakin seisomisen opettamisessa, poika nakottaa paikoillaan hyvin velmun näköisenä odottaen lupaa päästä kupille.
  • Luoksetulosta pysähdyksen (seisominen) Rene jo osaa, mutta pysähdys on hidas... :/ Sitä pitää miettiä ja tarkentaa. Taisin opettaa luoksetulon liian nopeaksi, nyt Rene tulee laukkaamalla ja reagoi käskyyn kyllä heti, mutta ei pysähdy "kuin seinään" vaan etenee metrin pari. Nyt sitten luin säännöistä että ravi olisi riittänyt... Ihmeen vahvasti Renelle se vauhti muuten jäikin päähän.
  • Noudossa pito on ihan hyvä mutta ongelmana on joskus eteen istuminen on vino. Ja kyllähän se joskus vähän puree kapulaa jne jne. Työtä vielä tehtävänä...
  • Hyppy ihan ok mutta istuminen on hidas. Tuo "istu" on niin tylsä peruskäsky että olen opettanut sen Renelle tosi huonosti! :D

Ja kaikkiin näihin tarvittais tooooosi paljon häiriötreeniä. Asumme maalla ja treenailut tapahtuu pääasiassa hyvin rauhallisella kotipihalla. Ryhmässä pitäisi päästä treenaamaan kentälle menoa sekä rivissä kontaktin pitämistä.  Näitä ollaan kyllä joskus vähän otettukin, mutta lisää tarvitaan, ärsyttää kun kokeissa rivissä koiralla pää vaan pyörii maailmaa ihmetellessä... Toisaalta pitää muistaa että Rene on vielä kovin lapsellinen ja keskenkasvuinen, pieni haahuilu siis sallittakoon.
No mutta summa summarum, ehkä avoimeen luokkaan vois jo näillä mennäkin mutta vielä varmemman olon haluaisin kuitenkin ennen.

Ja sitten on vielä se pk-puoli mutta ehkä siitä joskus toiste, eihän näitä listoja jaksa muuten kukaan lukea! :D Rakastan muuten listojen tekemistä, joten teitä on varoitettu.

4 kommenttia:

  1. Ihanaa Liina, tällaista lisää! Kasvattajakin nauttii kun saa lukea teidän tekemisistä ja sinun treeniajatuksistasi! Liityin heti "vakkarilukijaksi"! Rapsutukset Renelle!

    VastaaPoista
  2. No kivaa kun siekin rupesit bloggailemaan :)
    Tsemppiä AVO:n treeneihin :)

    VastaaPoista
  3. Taisin nähdä teidät kerran tokokisoissa? Pakotteettomuus on selkeesti tuottanut hedelmää, täytyy myöntää etten oo ennen nähnyt yhtä reippaasti ja iloisesti työskentelevää valkkaria! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva kuulla kommenttisi! :) Olen yrittänyt pitää motivaation luomisen tärkeysjärjestyksessä ykkösenä. Kävin lukemassa blogiasi, toisten treenailusta on kiva lukea, onnea matkaan teillekin!

      Poista