Tokoa & tottista

Oi, Renellä on nyt ollut reenilöissä erityisen hyvä tekemisen meininki. Johtuneekohan siitä että pidettiin tällä viikolla vähän saikkua, Reneä nimittäin vaivasi tulehtunut eturauhanen. Kaupunkiin ja sen ihanaan hajumaailmaan muutto ilmeisesti laukaisi maalaispojassa tämän ikävän oireen. Eläinlääkäriltä saatiin hormonipistos (auts) ja parin viikon antibiootit. Alkuviikon Rene olikin vähän ehkä tavallista väsyneempi ja tehtiin vain lyhyitä lenkkejä. Tauko näkyi sitten torstain ja sunnuntain toko/tottistreeneissä oikein positiivisena työnarkomaniana. Torstain treenien jälkeen mulla oli sellainen olo että kyllä meistä vielä hyviä tulee! :D

Rene on syksyn aikana edistynyt omasta mielestäni hirmuisesti. Ryhmässä ja häiriössä treenaamisesta on ollut meille iso apu. Aika nopeasti kyllä Rene häiriöön tottui, kun ajattelee miten paljon on tehty pohjian ihan vaan omassa kotipihassa. Pentuna tehty sosiaalistaminen ja silloin käydyt pentukurssit kantavat edelleen.

Saatiin sisähallipaikka pienestä ryhmästä ja siellä jokainen puuhastelee melko pienessä tilassa samaan aikaan. Vieressä tehdään ruutua tai revitään lelua, aika mahtavaa häiriötä siis. Koiraa tulee nyt useammin laitettua odottamaan paikkamakuuseen tai istumaan vaikka vieressä häärii koiria omistajineen. Viime treeneissä toisen koiran lelu lensi vahingossa paikallaan istuvan Renen eteen, mutta ei aiheuttanut muuta reaktiota kuin pienen vilkaisun. Ja toisella kertaa bortsupentu kävi nuolemassa nenän, ehkä Rene hämmästykseltään ei tajunnut liikahtaa vaan istui paikallaan kiltisti.

Tänään käytiin TKKn kentällä tokoilemassa ja sitten vielä tottistelemassa päälle. Renelle yleensä ulkokentät ovat olleet vaikeampia paikkoja, mutta nyt malttoi kontaktissa seurata heti kentälle mentäessä, vaikka tultiin uuteen, isoon ryhmään mukaan. Tottistreeneissä tehtiin pidempiä ja vaikeampia pätkiä mitä ehkä itse olisin ottanut noin kylmiltään, uudessa porukassa, mutta hyvin ne sitten menivät. Ihan hyvä käydä erilaisissa porukoissa ja tehdä juttuja hieman eritavalla kuin itse ehkä olisi ajatellut. Nuoremmalla koiralla en kyllä tuollaisia pidempiä liikkeitä porukassa olisi motivaation kustannuksella halunnut tehdä.

Varmaan kehitystä on tullut senkin takia, että ollaan nyt tehty tosi paljon hyviä perustreenejä joihin vinkkejä sain Pekka ja Juha Korrin seminaareista. Eli olen opettanut koiralle sanan josta alkaa meidän tottissuoritus, ennen tuo aloitus on koiralle ollut epäselvempi. Nyt sille on tullut selkeämpi kuva koska ollaan tauolla ja koska suoritus alkaa ja ollaan kontaktissa. Tosi paljon ollaan tehty vain sitä että koira saa lelupalkan kun nostaa kontaktin sanoessani "seuraa". Perusjuttuja, mutta nyt olen kiinnittänyt huomiota suorituksen alkamiseen ja liikkeiden väleihin sekä harjoitellut kentälle tuloja. Ja taidan käyttää saalispalkkaa nyt enemmän, sekin varmasti vaikuttaa.

Nyt tavoitteena on hiljalleen kasvattaa palkkaamattomuutta, opetella käyttämään kentän ulkopuolella olevaa palkkaa, ketjuttaa liikkeitä, saada osaan liikkeistä vähän skarpimpi ilme jne. Haaveena ja visiona on innokas koira, katkeamaton kontakti ja niiden säilyminen koko kokeen ajan. Tokon voittajaluokan liikkeissä on edelleen vaikka kuinka paljon tekemistä. Suurimmat työstettävät taitavat olla tunnari ja kaukot. Koskakohan ne tulis valmiiksi, huoh.

Mutta on niin kiva huomata miten nopeasti harjoittelu vaikuttaa, kyllä sillä työllä ja pienillä askelilla saadaan tuloksia!