Pitää oikein miettiä että mitä tämä aika onkaan tullut tehtyä. Keväällä reenasin koiran kanssa laiskemmin, mutta kävin erilaisissa seminaareissa. Olin ihan innoissani kun löysin FB:stä valmennustapahtumat-sivun josta on helppo bongata noita koulutuksia. Aika paljon on tullut itsekseen vain luettua kirjoja joten oli mielenkiintoista päästä tuollaisia huippuja livenä kuuntelemaan. Ehkä jostain semmasta voisin kirjoitella joskus jos vaan jaksan...
Päällimmäiseksi taisi jäädä mieleen sekä Juha että Pekka Korrin opetuksista se, että kaikkia kokeen osia pitää treenata; kentälle menoa, aloitusta, väleissä tapahtuvia odotteluja, siirtymisiä paikasta toiseen jne. Yhdestä semmasta jäi ikävä kyllä mieleen kovat otteet ja pelokkaan näköiset koirat, enkä pystynytkään touhua katsomaan loppuun asti, vaan poistuin paikalta. En nyt jaksa siitä ainakaan tällä kertaa kirjoitella vaikka aihe on sellainen josta on vaikea olla hiljaa. Kouluttajan nimen olen poistanut tuosta sivupalkin kalenterista.
Keväällä kävin kisoihin tähtäävien tottisryhmässä ja kesän alussa muutaman kerran jälkikurssilla, jossa sitten töiden vuoksi en useammin päässyt käymään. Noilta kursseilta sain kannustusta ja koska kaverini oli jo aikoja sitten yllyttänyt minua kokeilemaan pk-kisoihin, niin minäpä hullu sitten ilmoitin meidät valkkareiden rotumestaruuskisoihin metsäjäljelle. Kisat olivat siis syyskuun puolessa välissä ja meillä kesän alussa vielä täysin opettamatta metrinen hyppy, A-este ja eteenlähetys. Noutoonkin sain kehitettyä Renelle ongelman, mutta siitä onneksi päästin yli kaverin vinkeillä.
Tuntuu että kesällä en treenannut koiran kanssa oikein mitään, aika meni töissä ja kesällä on muutenkin aina jotenkin kiire ja kaikenlaista menoa. Lisäksi kuumat kelit tekivät tuon mahtiturkkisen koiran aika vaisuksi. Onneksi pari ystävääni ahkerasti järjestivät tapaamisia kesän mittaan, jolloin tehtiin toisillemme jälkiä, kahviteltiin ja nautittiin koiraharrastuksesta parhaimmillaan.
No sitten tulikin jo elokuu ja kohta huomasin että kisoihin on kolme viikkoa ja meillä edelleen ihan kesken nuo puutteelliset liikkeet! Yleensä olen halunnut harjoitella liikkeet hyvin ennen kuin mennään kokeeseen, mutta nyt tajusin että tällä kertaa on pakko mennä vähän "soitellen sotaan". Välillä teki melkein mieli livistää ja perua koko juttu, mutta päätin että haluan kuitenkin vaikka vain kannatuksen vuoksi osallistua rotumme ihka ensimmäisiin mestaruuskokeisiin. Halusin mennä katsomaan ja kokeilemaan, piti vain itselleni muistuttaa tosiasiat, että tällä kertaa osa liikkeistä on täysin kesken ja muutenkin on reenattu niin vähän että ihan plörinäksi saattaa mennä koko tottis. Maastot taas menivät parhaina reenipäivinä ihan nappiin, joskus tosin keppejä jäi muutama löytämättä.
Pari viikkoa ennen reenasin kyllä aika lailla, joka ilta tehtiin jotain ja ajelin myös useamman kerran vajaan tunnin matkan koepaikalle että päästiin harjoittelemaan kentälle. Aivan keskeneräisellä tottiksella siis lähdettiin kokeilemaan, ja kyllä jännitys olikin sen mukainen, edellisellä viikolla pelkkä sana "Raisio" ja "Hauninen" saivat vatsassa muljahtamaan oikein kunnolla!
Kokeessa jouduttiin ensimmäiseksi paikallamakuuseen, minkä ajattelen olevan meille huonompi juttu, sillä pitkät suoritukset ilman palkkaa saavat koiran vähän hiipumaan. Paikkamakuu on se pienin murheista, siinä ei yleensä ole ollut ongelmaa ja hyvin meni tälläkin kertaa. Itse tottis sitten... Minusta tuntui ettei koskaan olla tehty niin huonoa tottelevaisuutta, Renen katsekontakti tipahteli ja henkilöryhmässä Rene lähti jopa paikaltaan haistelemaan ryhmäläisiä. Jäävät liikkeet ja luoksetulo menivät ihan hyvin, samoin nouto. No, nehän olivatkin jo tuttuja tokon puolelta. Metrinen hyppy on Renelle vaikea ja se on lyönyt siihen jalkojaan. Toivoin jo oikeastaan että Rene mieluummin kiertää hypyn kuin lähtee puolihajamielisenä yrittämään ja loukkaa itsensä siihen. Sanoin siis koiralle vain "nouda" ja ajattelin että ehkä Rene jättää hypyn tekemättä. Rene kuitenkin lähti hyvin yrittämään ja teki menohypyn, tosin taas jalat vähän rapsahtivat esteeseen. Paluuhyppy jäi kuitenkin tekemättä niin kuin oletinkin. A-esteen ehdin jotenkuten Renelle opettaa siihen malliin että koira jopa innostui sitä tekemään, ja siinäkin Rene teki esteen toiseen suuntaa. Palatessaan kapula suussa Rene hätkähti esteen kohdalla ja palasi sitten toiselle puolelle katsomaan että "ai niin, unohdin tämän..." mutta ei sentään lähtenyt ilman vauhtia yrittämään. Hauska kuitenkin oli nähdä koiran reaktio, ja aika lyhyessä ajassa se oli tajunnut että kiipeäminen pitäisi tehdä molempiin suuntiin.
Eteen lähetys meni nollille, sekin aika oletetusti. Koska niin monessa liikkeessä oli puutteita, ajattelin ettei tästä heru kuin vitosella tai kutosella alkavat pisteet. Tuomarin arvostelu oli hyvin realistinen, ja hän osasi aivan oikein kiteyttää suorituksen. Tuomari mukaan osa liikkeistä on ihan hyviä mutta osassa koulutus on vielä kesken, ja juuri näinhän se onkin. Nopeutta ja tarkkaavaisuutta toivottiin liikkeisiin lisää. Mutta tällä kertaa meillä oli myös vähän tuuria matkassa, saimme nimittäin juuri TASAN ne tarvittavat 70 pistettä tottiksesta! Ihan mahtavaa siis että Rene lähti tekemään hyppyä joka oli sille vaikea, pisteenkin menetys, ja maastoihin olisi joutunut lähtemään sillä tiedolla että koulutustunnus oli jo menetetty. Tästä oli siis hyvä jatkaa maastoihin.
Koska nämä olivat ensimmäiset pk-kokeeni, olivat maastot omalla tavallaan jännittävät, sillä en tarkalleen tiennyt miten "protokolla" siellä menee. Esineruutu on treeneissä mennyt hyvin, mutta tällä kertaa Rene piti minut sen verran jännityksessä, että etsiminen kesti aika kauan. Rene lähtee aina ihan hyvin etsimään, mutta meno nyt ei ole mitään supervietikästä suihkintaa, vaan Rene etsiin rennosti hölkäten, kuitenkin ihan aktiivisesti koko ajan etsien. Tällä kertaa koira kiersi moneen kertaa aluetta ja ihmettelin jo että mikä nyt mättää kun harjoituksissa aina esineet löytyvät tosi nopeasti. Onneksi kuitenkin pieni lapsen sandaali löytyi lopulta ja tällä kertaa aika läheltä etureunaa. Yleensä Renen palautukset sitten sujuvat kivasti, ja niin tälläkin kertaa. Mukavan ja huumorintajuisen tuomarin kommentti oli että "ohjaaja yritti kyllä tehdä kaikkensa pilatakseen koiran suorituksen". :D Siinä vaiheessa kun koira ei löytänyt etsimäänsä, minä olisin ohjaajana voinut olla paremmin tukena ja rauhallisesti kutsua koiran sivulleni ja lähettää uudelleen etsimään. Tuomari toivoi myös lisää intoa esineisiin ja muutenkin vauhtia lisää. Jälkeenpäin ajateltuna olen lähtenyt esineruutua aikoinaan opettamaan siinä uskossa että koiralle saa kerran sanoa "etsi" ja sen jälkeen ei lisäkäskyjä saa antaa. Siksipä tuollaisia uudelleen lähetyksiä joista koiran into taas nousisi, ei ole tullut tehtyä. Siinä taas yksi harjoiteltava lisää, kaikkien niiden sadan muun jatkoksi... Hetken jo luulin että saimme vain 9 pistettä ruudusta ja olin jo tosi pettynyt, mutta ne olivatkin vain pisteet työskentelystä (max.12 p.) yhteispisteet olivatkin siis 27/30, joten en voinut olla muuta kuin tyytyväinen.
Jäljellä olikin sitten vuorossa janalähdön jännittäminen. Rene lähtee kyllä innolla jälkeä etsimään, mutta saattaa lähteä vinoon tai mutkitella, kokeissa kun toivottaisiin suoraa etenemistä. Joskus harjoituksissa myös takajälki on vähän kiinnostanut. Itse jälkiosuus oli huomattavasti rennompi kuin olin odottanut. Tuomarille esittelyn jälkeen hyppäsimme ojan yli metsään ja eikun menoksi. Rene lähti innokkaasti etsimään, ja minä huomasin jossain vaiheessa käveleväni koiran perässä vaikka olin hetki sitten jankuttanut mielessäni "muista odottaa että koira on kulkenut liinan matkan, muista odottaa että koira on kulkenut liinan matkan..." Rene teki janan puolessa välissä koukauksen oikealle ja lähti sitten vasemmalle ajamaan jälkeä. Mitään kommentteja ei kuulunut, joten uskalsin huokaista helpotuksesta, oikealla jäljellä ollaan. Ja vitsit miten hienolta tuntui kun Rene nappasi suuhunsa ensimmäisen kepin ja toi sen innoissaan minulle. Tosi hienosti ja innokkaasti koira teki töitä, jälki oli selvästi meidän päivän paras suoritus. Nyt on onneksi sen verran harjoiteltu myös muiden tekemiä jälkiä, että olen jo paremmin oppinut luottamaan koiraan ja näkemään koska ollaan jäljellä. Kerran jälki hävisi, mutta Rene teki jo tutun näköisen, rauhallisen ympyrän, löysi jäljen uudelleen ja sitten jatkettiin. Jäljeltä löytyikin sitten hienosti 5 keppiä, myös se viimeinen. Aikaa ei mennyt kuin 10 minuuttia ja mietin jo että lähdemmekö etsimään vielä sitä puuttuvaa keppiä, sillä luulin että koska tottis meni niin huonosti, meidän olisi saatava maastosta lähes täydet pisteet (näin hyvin olen perillä säännöistä). Lisäksi olin ihan varma että janasta saamme tosi huonot pisteet. Päätin onneksi olla tyytyväinen näihin viiteen löydettyyn, ja janalähdöstä tulikin pisteitä 39/40! Rene sai kuulema lisäpisteitä siitä että korjasi itse takajäljen. Pisteet jäljeltä olivat siis 149/170.
Ja niinhän siinä kävi että saimme kakkostuloksella koulutustunnuksen JK1!!!! Pisteitä tuli yhteensä 246, ja tulimme rotumestaruuskisoissa kakkosiksi. Oli hienoa päästä kisaamaan pk-lajeissa vihdoin ja viimein, onhan se ollut haaveeni jo aika nuoresta tytöstä lähtien, ja koulari kyllä tuntui hyvältä. Maastot oli hirmu kivoja ja toivat monipuolisuutta, kyllä tämä harrastus taas vei mennessään.
Kokeista jäi tietenkin hyvä mieli, mutta myös sellainen olo että vielä meillä on niiiin paljon treenattavaa. Pitkiä suorituksia, palkkaamattomuutta ja kokeenomaisia treenejä ei olla tehty juuri lainkaa joten itseasiassa ihmeen hyvin Rene on jaksanut tehdä hommia kisoissa. Myös tuota katsekontaktia on alettava harjoitella, tällä hetkellä koira luulee että kontaktin tiputus on ihan ok, enhän ole sitä sille opettanut. Virettä ja intoa pitäisi nostaa, hyppytekniikkaa harjoitella ja opettaa nyt oikeasti ne keskeneräiset liikkeet.
Muutimme maalta kaupunkiin joten nyt treeneissä käynti helpottuu huomattavasti ja pääsemme harjoittelemaan häiriössä, ihan mahtavaa. Nyt taidamme treenailla talven rennommissa merkeissä, tehdään vähän kaikenlaista ihan vaan koiran aktivoimiseksi ja väsyttämiseksi ja katsotaan sitten keväällä ollaanko kehitytty ja miten. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti