Helsinki Voittaja 2012

Helsingin Voittaja-näyttely koettiin taas GM-porukalla. Voittaja-näyttely on kokonsa vuoksi hieno tapahtuma, harmi vaan että messarissa olisi ollut niin paljon nähtävää, luentoja ja tuttuja koirineen, mutta niin kiinni sitä taas oli oman kehän laidalla että eipä muuta ehtinyt.
Näytelmät meni hienosti, Rene tuli valioluokan kakkoseksi ja paras uros-kisan kakkoseksi! Vitsi oli kyllä lähellä Voittaja-titteli, mutta olipa  kova vastuskin. Urosten ykköseksi tuli Waroggi Maitreya joka oli juuri tullut kisaamasta Puerto Ricosta. Kuulin että koiralla on kolmisenkymmentä titteliä ja totta tosiaan, Koiranetistä kävin kurkkaamasta että koira on mm. Filippiinien, Moldovan ja Azerbaidzanin muotovalio, noin muutamia mainitakseni. Oho!

Parhaat urokset.

Erittäin tyytyväinen olen Renen tulokseen ja ennen kaikkea esiintymiseen. Häntä heilui ja silmät oli intoa täynnä koko päivän, vaikka itseäkin väsytti pitkän päivän tuoksinassa. No, tuo ravaaminen toisten perässä ei edelleenkään ole se meidän vahvin puoli, mutta enpä ole laiskuuttani sitä harjoitellutkaan. Nyt kun olen itse vakaasti päättänyt olla rauhallinen kehässä, niin heti koirallakin on malttia paremmin. Enkä enää jännittänytkään juuri lainkaan, päätin vaan että rauhassa mennään ja kyllä Rene siellä ihan ok käyttäytyy. Omalla sähläämisellähän sitä saa koiran hermostumaan kaikkein varmimmin.

Päivän huipennus oli se että saatiin kasvattajaryhmä kasaan. Arpapelillä piti valita, sillä pentueestamme viisi sai kasvattajaluokkaan oikeuttavan arvostelun. Kasvattajaryhmässä sitten kisaamassa olikin tällä kertaa neljä urosta, ja se välillä näkyi ja kuului pienenä ärinänä ja purinana. Ilmeisen äijiä tuntuvat nämä kaikki olevan. Tylsä emäntä taas kielsi kaiken hauskan, kuten tappelemisen.

Helsinkin Voittaja 2012 ROP-kasvattaja

Upeasti kävi kasvattajaluokassakin, sillä Gentle Miracle´s valittiin ROP-kasvattajaksi! Se tiesi siis isoon kehään pääsyä, mutta myös tolkutonta odottamista...odottamista ja odottamista. Ja juuri kun oli täysin puutunut siihen seisoskeluun, niin kiskaistiinkin lavalle juoksemaan. Näiden kanssa pitää juosta kovaa, joten kaikki keskittyminen meni siihen että yritin pysyä porukan mukana, olla törmäämättä mihinkään, kompastumatta koiraan ja saada neljäkymmentäkiloinen Renen juoksemaan nätisti. Rene oli porukan viimeinen, ja luuli että kyseessä oli kiitolaukkakilpailut, joten vähemmän tyylikkäästi, mutta sitäkin vauhdikkaammin esiinnyttiin! Sivusilmällä ehti havaita että lavalla oli  kauheasti valoja, kova meteli, kameroita ja vaikka mitä, ja sitten oltiinkin jo ulkona. Ihan siisti, vaikkakin nopea, kokemus. Vähän harmitti tuo laukkaaminen, mutta sellaista sattuu. Saa nähdä näkyykö meistä jokin vilaus jouluna tulevassa koosteessa, olishan se ihan hienoa.

Näyttelypäivä oli kyllä niin vauhdikas ja hauska taas kerran. Minäkin mukamas antinäyttelyihminen olen nyt innostunut kun Rene alkoi pärjäämään. Ensimmäisen sertin jälkeen päätin, että onhan ne loputkin nyt yritettävä, ja sitten lopetan kun muotovalion titteli on kasassa. Nyt kun Voittajasta tuli näin hyvä tulos niin kyllähän se aina innostaa lisää.

Toisaalta, näyttelyissä on aina niitä negatiivisiakin piirteitä. Joitakin rotuja katsellessa ihmettelee miksi koirien pitää kärsiä ihmisten erikoisuuden tavoittelusta ja kunnianhimosta. En hyväksy kaikkien rotujen äärimmäisiksi jalostettuja piirteitä. Yllättävän monet myös ihan avoimesti kohtelevat koiriaan huonosti. Ymmärrän kyllä että näyttelykaaos on melko stressaava tilanne sekä koiralle että omistajalle, ja ylilyöntejä voi sattua, mutta silti. Kauhean näköisiä ovat myös trimmattavien koirien "hirttotelineet" jossa koirat apaattisina seistä jököttävät kaulat pitkänä. Oli muuten karmeaa löytää näyttelysäännöistä teksti jossa kiellettiin pitämästä koiraa tuollaisessa laitteessa muutoin kuin trimmauksen aikana. Että pitääkö tällainenkin erikseen kieltää, eikös jokaisen koiranomistajan järki pitäisi sen verran itsekin toimia? Ja miten voi olla että joka ikisessä kesänäyttelyssä, oli hellettä sitten 25C tai 30C joudutaan toistamiseen kuuluttamaan että koirat on haettava autosta pois. Valitettavasti monen omistajan käytöstä katsellessaan ihmettelee miksi koira on ylipäätään hankittu. Olen luullut että syy olisi eläinrakkaus, mutta usein se ei siltä näytä.

No niin, tämän paasauksen jälkeen laitankin loppua keventämään Renen muotovalioposeerauksen. Ihana kasvattajamme muisti meitä kauniilla taululla sekä komealla ruusukkeella.

Mä tein sen!

Renen arvostelu:

Good size. Strong bones. Excellent shape of head. Elegant neck. Excellent line of back and chest. Nice arms. Strong legs. Good angulation behind. During movement behind closed.