Treenit ovat olleet siis vähän minimissä, mutta voi miten hauskaa taas on ollut seurata tuota koiran oppimiskykyä! Rene on jotenkin ilmeettömämpi kuin edellinen koirani. Nyt vasta olen tajunnut että tietynlainen hölmistynyt ilme Renen naamalla ei tarkoita tyhjälyöntiä vaan sitä, että noiden karvaisten korvien välissä todellakin prosessoidaan asioita. Siis esimerkiksi miksi emäntä tässä tilanteessa sanoi "oho" eikä makupalaa tullutkaan, mutta tuossa toisessa tilanteessa se palkka tulikin. Mahtava hauva!
On myös varsin riemastuttavaa huomata miten tuolla pörröisissä päissä opiskelut oivalletaan, kunhan saa nukkua yön yli. Esimerkiksi voittajaluokan liikkeiden vaihtoja ei juuri olla tehty, koska olen uskotellut itselleni että koiran on varmasti tooosi vaikea tajuta että sen pitäisi nousta istumasta seisomaan ja mennä seisomasta maahan niin että takatassut pysyvät liimattuina lattiaan. Ja pöh!
Nyt yhtenä iltana jaksoin viimein paneutua asiaan. Teimme istumasta seisomaan siirtymisiä käsiohjauksen kanssa, ja niin että naksautus ja palkkaus tuli ainoastaan niistä kerroista kun takatassu pysyi liimattuna lattiaan. Aluksi Rene oli vähän hämillään mutta saatiin kuitenkin lopetettua onnistumisiin. Nyt parin päivän tauon jälkeen päätin kokeilla uudestaan, ja yllätyksekseni koira teki liikkeet miltei 100% takatassu lattiassa! Uskomatonta. Sen jälkeen Rene tuntui myös paremmin ymmärtävän että samaa haetaan myös seisomisesta maahan-liikkeessä. Hissinä Rene on osannut tehdä sen jo pitkään mutta tekee niin vauhdikkaasti että pienen pientä liikkumista varmaan tapahtuu. Ylemmissä luokissahan niitä ei sallita, joten yritetään nyt tehdä pohjatyö kunnolla kun kerran ruvettiin...
Toko-kokeen avoimenluokan hyppyä olen nyt treenannut paloissa, en ota koko liikettä, vaan ensin pelkästään menohyppyjä ja sitten takaisintuloja. Takaisintuloja on harjoiteltu niin että pikkuhiljaa koira on enemmän ja enemmän vinossa ja palkka tulee vain jos koira tulee hypyn kautta luokseni. Tässä kävi sama ilmiö, eli ensimmäisellä kerralla menestys oli vähän vaihtelevaa, seuraavana päivänä homman idea oli jo hoksattu. Tietenkin toistoja on vielä tehtävä paljon eri kulmista ja vaikeusastetta nostettava maltillisesti, mutta perusidea on nyt Renellä selvillä. Jeee.
Vasta viime aikoina aloin miettiä tarkemmin miten virheisiin pitäisi puuttua. Yleensä en tee mitään, palkkaa ei vain tule ja liike tehdään uusiksi. Nyt yritän muistaa käyttää neutraalia merkkiä virheestä, eli sanon vain "oho" ja sitten tuplakehut kun liike menee oikein. Tuo taitaa olla koiralle kuitenkin selkeämpi merkki, sen ei tarvitse arvailla tekikö jonkun virheen jos palkkaa ei tulekaan. Esimerkiksi kokeissa pitkä palkkaamattomuus voi hämmentää. Jossain kokeessa Rene rupesikin korjailemaan perusasentoa kun palkkaa ei alkanut kuulua. :D
Pääasiassa ollaan siis tehty hyppyä, joka on nykyään Renestä tosi kiva liike (toisin kuin aikoinaan). Ihmekös tuo, kun hypyssä emäntä juoksee ja heittelee palloa ja nameja, mikäs sen hauskempaa. Kerran kokeilin myös paikkamakuuta piilossa 3-4 minuutin ajan niin että mies piti koiraa silmällä. Ongelmia ei näin kotipihalla ollut, ja koira oli kuulemma rauhallinen koko ajan. Pitkästä aikaa tehtiin myös jälki, muutama sata metriä pitkä. Viidestä kepistä yksi meinasi unohtua, mutta muuten kepit nostettiin innokkaasti ilmein "Jessss, tästä saa paaaljon maggaraa!" (kepistähän pitää totta kai saada superpalkka!). Lumessa jälki oli tietenkin näkyvissä mutta kyllä se näytti siltä, että kuonon varassa kuitenkin mentiin.
Edistystä tapahtuu, pienin askelin!
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti