Hiljaiseloa....

Täällä blogissa ja reenikentillä on nyt ollut vähän hiljaista, tässäpä vähän selitystä asiaan:

 

 

 

(Julkaistu Valkkariviestissä)

Tokokuulumisia

Käytiin eilen ensimmäistä kertaa ihan yksityisopetuksessa, kun kaverin kanssa oppia haettiin pätevältä Leena Välimäeltä. Saatiin hyvää palautetta seuraamisesta ja kuulema täyskäännökset on kivan näköiset koska koira selvästikin tykkää niistä. Kyselin vinkkejä kokeenomaisiin treeneihin, meidän valuvaan luoksetulon pysäytykseen ja meidän hitaita kaukojakin katsottiin. Kaveri sai hyviä vinkkejä tunnariin ja niillä ohjeilla ajattelin lähteä sitä nyt tekemään. Eli lenkille aina tunnarikapula mukaan ja jonkun puiston kautta piilotusleikkiä tekemään. Onneksi tilasin juuri sadan kappaleen erän, riittää pieneksi hetkeksi... Sata kuulostaa suurelta määrältä, mutta eihän se sitä ole kun alussa kapuloiden pitää olla hajuttomia, joten niitä myös kuluu.

Tykkäsin Lentsun tyylistä todella paljon, sillä hänen koulutuksensa on hyvin koiralähtöistä ja perustuu siihen että koiralla on kivaa. Paljon puhutaan siitä että koiralle pitää olla "reilu", ja tämän kouluttajan kohdalla uskon että ajatus todella toteutuu. Sellaista arvostan todella!

Saatiin kivaa palautetta ja hyviä  vinkkejä ja lähdin siis tunnilta hyvillä mielin ja lisää treeni-intoa taas mukana. Oli ihan kiva nyt tässä vaiheessa käydä kuulemassa oikeasti pätevän kouluttajan mielipide meidän tekemisistä.

Viime syksyn viikottaisissa ryhmätreeneissä otin uudelleen käsittelyyn kontaktin, ja nyt kevään teema meillä on ollut kokeenomaiset treenit. Pääasissa ollaan tehty muutaman liikkeen ketjutuksia, eli hiljalleen opeteltu palkkaamattomuutta. Kontaktitreeneissä olen tehnyt harjoituksia joissa sanasta "valmis" tai "seuraa" tulee heti lelupalkka. Lisäksi ollaan tehty perusasennossa kontaktia niin että ympärillä on häiriötä. Myös liikkeiden välien siirtymisiä ja liikkeen alkujen sivulle tuloista olen nyt yrittänyt tehdä hauskoja juttuja joista saa palkkaa. Hassua miten sitä on jättänyt huomioimatta mitä tapahtuu liikkeiden väleissä ja harjoitellut pöljänä vain yksittäisiä liikkeitä ja niiden osia. No, mutta hyvä että edes joskus tajuaa... ;)

Kevään ketjutustreenit ovat tuottaneet tulosta, ja kahden liikkeen ketjutus siirtymisineen tuntui nyt jo  helpolta ja Rene vaan paransi menoaan. Jee. Siistiä yhtäkkiä huomata että se harjoitushan on tuottanut tulosta! Olen tehnyt vähän pidempiä seuraamisia, ja palkannut lelulla sitten kun Rene pienen väsähtämisen jälkeen uudelleen tsemppaa. Tuntuu että Rene on tajunnut idean ja yrittää vaan enemmän liikkeiden edetessä.

Tänään iltalenkin yhteydessä tehtiin yksi tunnari, ja pitkästä aikaa muisteltiin vähän seuraamisen osia, pysähdysten istumisia (istumisesta pitäisi nyt tehdä se tosikivajuttu) ja täyskäännöksiä. Nyt pitää vaan jatkaa treenailua ja huhtikuussa olisikin sitten Sari Kärnän tokoviikonloppu! Rene on kyl vaan mainio kaveri, ja eläinten koulutus loputtoman mielenkiintoinen juttu. :)

Renen viettitestaus

...tehtiin jo syksyllä, mutta laiskana en ole jaksanut noita videoita ladata You Tubeen kuin vasta  nyt. Tässä siis olisi sitä matskua: 

Aika tutulla lailla Rene käyttäytyi, ja vaikka luinkin jostain hyvän moton: "Älä valita, äläkä selitä", mikä olis tosi hyvä ohjenuora omaankin elämään, niin selittelen nyt iiiihan pikkasen kuitenkin.

Nimittäin, Rene käyttäytyi tosi epärenemäisesti tuossa testin alussa, sillä ei mennyt heti  maalimiehen luo. Olin siitä tosi yllättynyt. Voi olla, että heppu oli ihan oikeasti sen mielestä epäilyttävä, mutta ennen kentälle menoa kävi niin, että heitin Renen lelun kaverilleni, joka sitten vilautti lelua Renelle ja vei sen edellämme maalimiehelle. Rene veti innoissaan kentälle mennessä, ja jäi sitten tuijottelemaan tätä kentän laidalla oleva kaveriani. Olen sitä mieltä, että tuo alkukankeus johtui siis siitä, että Rene luuli lelunsa olevan kaverillani.

Puolustuskäyttäytyminen ei näytä Renellä olevan pinnassa, mikä nähtiin jo luonnetestissäkin. Se on hyvä ominaisuus arkielämässä, ja aika luottavaisesti voin suhtautua Renen pitkämielisyyteen.  Hiukan harmitti etten tajunnut, että koiraa olisi saanut tuossa tilanteessa vähän rohkaista, nyt olin luonnetestimäisesti hyvin passiivisena.

Testi oli ihan mielenkiintoinen, ja harmitti kun en siinä tilanteessa keksinyt mitään kysyttävää, vaan vasta jälkeenpäin. Aika paljon mietin sitä, kuinka paljon koulutushistoria vaikuttaa käytökseen. Oma koirafilosofiani kun on sellainen, että pyrin saamaan koirasta pois kaiken aggressiivisen käytöksen jo pennusta asti. Jäi siis mietityttämään että olisiko Rene käyttäytynyt uhkaan toisin, jo olisin antanut siihen luvan vaikkapa rohkaisemalla. Nimittäin arkielämässä ei olisi sallittua pöhistä ihmisille...

Saaliskäyttäytymisestä tuli ihan hyvät kommentit, se oli myös mielenkiintoinen, sillä oma mututuntuma on vain ollut että "kait se ihan kivasti leikkii".

Hyvää Uutta Vuotta 2014

Tulipa uuden vuoden kunniaksi kaverin kanssa tokoiltua, parannettua maailmaa ja pohdiskeltua koiraongelmia ja niiden kanssa painiskelevia koiranomistajia. Jonkin sortin ongelmat taitavat kotikoirilla olla aika yleisiä.

Tuumiskelinkin siinä, että ensimmäisen koiran omistajaraukoilla on se puute, että heillä ei ole valmiina tätä kauhuskenaarioarsenaalia jota useamman koiran omistaneilla jo on hallussaan. Kun on kerran omistanut ongelmakoiran tai pari, niin osaa jo uuden pennun tullessa taloon nähdä kaikki ne mahdollisuudet joissa voi mennä pieleen.

Koiralle kun on ihan jo lajityypillisen käyttäytymisensä vuoksi hyvinkin luonnollista kehittää ikäviä tapoja, jotka eivät sovi tähän nykyiseen elämäntyyliimme. Kärjistäen voisi sanoa että sehän on terveen pennun merkki, jos se ilman oikeanlaista ohjausta oppii mm. hyppimään ihmisiä vasten, haukkumaan ja vahtimaan häiritsevän paljon, vetämään hihnassa, karkailemaan, pelkäämään uusia tilanteita, kerjäämään, stressaantumaan autossa tai vieraassa paikassa ja räyhäämään vastaantuleville koirille (tai vaihtoehtoisesti jäkittämään itsepintaisesti maassa niitä nähdessään).

Renen ollessa pentu sen kouluttaminen olikin lähinnä näiden kauhukuvien työstämistä, ja niiden toteutumisprosentin pienentämistä!

Aika monella koirasta haaveilevalla ei ole tietoa näistä todennäköisistä kompastuskivistä, eikä siitä valtavasta työmäärästä jota koiran kouluttaminen vaatii. Okei, joissain roduissa voi olla yksilöitä joista "vain kasvaa" kivoja kotikoiria. Itse olen aina vain enemmän vakuuttunut siitä, että ongelmia on luvassa, mikäli ei koiraa ottaessaan ymmärrä sitoutuvansa elävään olentoon, jota ei voi vain lykätä sivuun kun ei jaksa. Koirat ovat persoonia joilla on energiaa ja tarve purkaa sitä, tarve tulla huomatuksi, osallistua perheen toimintaan ja tehdä jotain työtä.

Koiraa harkitessa voi saada hyvinkin vääränlaisen kuvan, jos koiria käy  katsomassa vain innokkaiden harrastajien luona. Aina ei ymmärretä miten paljon tällaisen hyvin käyttäytyvän koiran eteen on tehty töitä, päivittäin, ajatuksen kanssa. Toisaalta, koiran pitoon oppii vain elämällä koiran kanssa, ja useimmalla meistä on ollut se ensimmäinen "harjoittelukappale". Jotkut kyllä ovat niin fiksuja, että tekevät kotiläksynsä hyvin ja omaavat jonkin sortin luontaista loogisuutta, ja ensimmäisestä koirasta ei tule mitään ongelma.

Tämä koko pohdiskelu lähti varmaankin muutamasta koiranomistajasta jotka ovat kysyneet mielipidettäni ongelmiinsa. Vastaukseni tuotti nimittäin hieman epäilevän ilmeen, sillä ehdottamani tapa sisälsi paljon työtä, kärsivällisyyttä ja pienissä paloissa etenemistä. Jäi sellainen olo, että kysyjät toivoivat jotain Cesar Millan-tyyppisiä näyttäviä ja rajuja keinoja, joilla koiran käytös muutetaan kuin sormia napsauttamalla. (Siis todellako pitäisi aina antaa jotain makupaloja kun huudan "tänne"? Mutta en mä jaksa aina kulkea jotkut nakit taskussa. Ai tätä pitäisi joka päivä harjoitella?)

Juuri tällaisista syistä en pahemmin perusta Cesarista. Ensinnäkin ohjelmahan on amerikkalainen suuren luokan show, jossa halutaankin näyttäviä onnistumisia ja jännittäviä tilanteita. En muista nähneeni että ohjelmassa olisi oikeasti koulutettu koiraa. Siis niin että sille ystävällisesti ja stressittömästi opetettaisiin toivottu käytös. Koirien ongelmakäytökset katkaistaan rajuin konstein ja koirat näyttävät näissä tilanteissa useimmiten hyvin stressaantuneilta. Useammassa jaksossa koira on myös yrittänyt purra "koirakuiskaajaa". Kyllähän ohjelmassa on varoitustekstit, "älä kokeile näitä kotona", mutta todellisuus on, että nämä kovat keinot ja niiden "henki" jäävät katsojalle mieleen ja niitä sitten sovelletaan itsekin.

Toinen asia joka minua ärsyttää on se, että kaikesta syytetään koiraa. Esiin tuodaan lähes aina koiran halu dominoida ja pyrkimys kiivetä johtajan paikalle. Tämä johtajuusjuttuhan alkaa jo hipoa ihan vainoharhaisuutta. Miten epävarmoja meistä koiran omistajista oikein on tullut, kun omaa auktoriteettiä pitää koko ajan miettiä? Koira nostin tassun polvelleni - se yrittää dominoida! Koira makaa keskellä lattiaa, kulkureitilläni - se selvästikin haistattelee minulle! Pentu hyppäsi sohvalle ja syliini - johtajuuskriisi!

Haitallisimpana näissä simsalabim-ohjelmissa pidän sitä, että niissä luodaan mielikuva, jossa koirankouluttaminen on taikatemppu, johon tarvitaan vain riittävää auktoriteettia ja itsevarmuutta. Niitäkin tarvitaan, mutta pääasiassa koirankoulutus vaatii viitseliäisyyttä, satoja toistoja ja kykyä iloita minimalistisen pienistäkin edistymisistä.

Okei, olen lukenut Cesarin kirjan ja oli siellä jotain hyvääkin. C puhuu paljon siitä, että ihmisen pitää olla rauhallinen ja itsevarma, luottaa itseensä ja rauhoittua. Se on aivan totta!

Itse uskon että koiran kanssa harrastaminen vähentää ongelmia, mikäli harrastus on koiralle stressitöntä. Tästäpä syystä olen aikoinaan itsekin koirani kanssa alkanut harrastamaan, koiran virikkeellistämiseksi, jotta sillä olisi mukava "työ" jota tehdä ja vähemmän energiaa silloin kun itsekin haluan relata. Kaupanpäälliseksi saa mukavasti käyttäytyvän kaverin.

Tokoa & tottista

Oi, Renellä on nyt ollut reenilöissä erityisen hyvä tekemisen meininki. Johtuneekohan siitä että pidettiin tällä viikolla vähän saikkua, Reneä nimittäin vaivasi tulehtunut eturauhanen. Kaupunkiin ja sen ihanaan hajumaailmaan muutto ilmeisesti laukaisi maalaispojassa tämän ikävän oireen. Eläinlääkäriltä saatiin hormonipistos (auts) ja parin viikon antibiootit. Alkuviikon Rene olikin vähän ehkä tavallista väsyneempi ja tehtiin vain lyhyitä lenkkejä. Tauko näkyi sitten torstain ja sunnuntain toko/tottistreeneissä oikein positiivisena työnarkomaniana. Torstain treenien jälkeen mulla oli sellainen olo että kyllä meistä vielä hyviä tulee! :D

Rene on syksyn aikana edistynyt omasta mielestäni hirmuisesti. Ryhmässä ja häiriössä treenaamisesta on ollut meille iso apu. Aika nopeasti kyllä Rene häiriöön tottui, kun ajattelee miten paljon on tehty pohjian ihan vaan omassa kotipihassa. Pentuna tehty sosiaalistaminen ja silloin käydyt pentukurssit kantavat edelleen.

Saatiin sisähallipaikka pienestä ryhmästä ja siellä jokainen puuhastelee melko pienessä tilassa samaan aikaan. Vieressä tehdään ruutua tai revitään lelua, aika mahtavaa häiriötä siis. Koiraa tulee nyt useammin laitettua odottamaan paikkamakuuseen tai istumaan vaikka vieressä häärii koiria omistajineen. Viime treeneissä toisen koiran lelu lensi vahingossa paikallaan istuvan Renen eteen, mutta ei aiheuttanut muuta reaktiota kuin pienen vilkaisun. Ja toisella kertaa bortsupentu kävi nuolemassa nenän, ehkä Rene hämmästykseltään ei tajunnut liikahtaa vaan istui paikallaan kiltisti.

Tänään käytiin TKKn kentällä tokoilemassa ja sitten vielä tottistelemassa päälle. Renelle yleensä ulkokentät ovat olleet vaikeampia paikkoja, mutta nyt malttoi kontaktissa seurata heti kentälle mentäessä, vaikka tultiin uuteen, isoon ryhmään mukaan. Tottistreeneissä tehtiin pidempiä ja vaikeampia pätkiä mitä ehkä itse olisin ottanut noin kylmiltään, uudessa porukassa, mutta hyvin ne sitten menivät. Ihan hyvä käydä erilaisissa porukoissa ja tehdä juttuja hieman eritavalla kuin itse ehkä olisi ajatellut. Nuoremmalla koiralla en kyllä tuollaisia pidempiä liikkeitä porukassa olisi motivaation kustannuksella halunnut tehdä.

Varmaan kehitystä on tullut senkin takia, että ollaan nyt tehty tosi paljon hyviä perustreenejä joihin vinkkejä sain Pekka ja Juha Korrin seminaareista. Eli olen opettanut koiralle sanan josta alkaa meidän tottissuoritus, ennen tuo aloitus on koiralle ollut epäselvempi. Nyt sille on tullut selkeämpi kuva koska ollaan tauolla ja koska suoritus alkaa ja ollaan kontaktissa. Tosi paljon ollaan tehty vain sitä että koira saa lelupalkan kun nostaa kontaktin sanoessani "seuraa". Perusjuttuja, mutta nyt olen kiinnittänyt huomiota suorituksen alkamiseen ja liikkeiden väleihin sekä harjoitellut kentälle tuloja. Ja taidan käyttää saalispalkkaa nyt enemmän, sekin varmasti vaikuttaa.

Nyt tavoitteena on hiljalleen kasvattaa palkkaamattomuutta, opetella käyttämään kentän ulkopuolella olevaa palkkaa, ketjuttaa liikkeitä, saada osaan liikkeistä vähän skarpimpi ilme jne. Haaveena ja visiona on innokas koira, katkeamaton kontakti ja niiden säilyminen koko kokeen ajan. Tokon voittajaluokan liikkeissä on edelleen vaikka kuinka paljon tekemistä. Suurimmat työstettävät taitavat olla tunnari ja kaukot. Koskakohan ne tulis valmiiksi, huoh.

Mutta on niin kiva huomata miten nopeasti harjoittelu vaikuttaa, kyllä sillä työllä ja pienillä askelilla saadaan tuloksia!

Perustokoilut

Hei tämänhän piti olla treenipäiväkirja, joten kirjataapas nyt sitten jotain. Alkuviikolla on naksuteltu koiran väsyttämiseksi ja omaksi huviksi mm. kosketusalustaa ja ämpärille nousemista, torstaina tokoiltu sisähallissa ja perjantaina tehty yksi lyhyt taajamajälki jossa mukana oli pururadan ylitys. Homma oli kyl Renelle ihan helppo nakki.
Tänään tokoiltiin lähikentällä ja tehtiin seuraavaa:

• paikalla istumista kun viritin ruutua

• ruutuun menoja läheltä (monta), Rene alkaa jo tarjoamaan jos ei heti löydy oikea paikka. Lisäksi otettiin pallolla pari vauhdikasta juoksua kauempaa. Kivaa oli Renellä ja toimi hyvänä lämmittelynä.
• ruudussa maahan meno ja sen jälkeen kävelin "zetaa" ja Rene sai ampaista "seuraa"-käskystä kädessäni olevalle lelulle

• kentälle menoja  (x 5). Aluksi odotellaan kentän laidalla perusasennossa, koira saa muuten olla vapaasti ja katsella, sitten "yhdessä" käskyllä kentälle josta kävellessä/perusasennon jälkeen/vapautuksen jälkeen pallopalkka.

•  pidempiä seuraamisia pari kappaletta, Renellä oli näiden lämmittelyjen jälkeen hyvä meininki
•  muutama paikallamakuu kun kentän ohi meni koiran ulkoiluttajia, mukana yksi musta räyhäävä labbis, ei ongelmia, mutta kyllä Renen pää vähän pyöri.  :) Olin itse lähellä varmistamassa ja palkkasin mm. räyhäämisen aikana sekä kontaktista.
• maahan menemisiä kun koira katsoi ulkoilijoita, olin itse lähellä ja tarkoitus oli vahvistaa sitä että kuulee käskyn vaikka kontakti minusta tippuisikin ja ajatus olisi häiriössä (x3)
• parin askeleen seuraamisia oikealle, vasemmalle ja taaksepäin (x2-3)
• liikkeestä maahan meno ja siitä kesken kävelyni yllättäen vapautin koiran kädessäni olevalle lelulle (x2-3). Näitä en tekisi mikäli paikallaolossa olisi epävarmuutta, mutta ne on meillä aika luotettavat ja nyt haen sitä että koira pysyy skarppina myös istumaan/maahan jätettynä, sillä mitä vaan kivaa voi tapahtua. Tuntuu toimivan. 
• kerran luoksetulosta maahan (meni hyvin!) ja kerran seisominen niin että pallo lensi heti. Näitä ei olla tehty varmaan puoleen vuoteen...
• vauhdikas, hetsattu metallikapulan heitto ja heti kun koira tarttuu ja kääntyy minua kohti niin lelu esille ja juoksten karkuun (x1)
• metallikapulan nosto läheltä ja pallopalkka heti kun tarttunut (x2-3). Näitä en tehnyt paljoa jotta hyvä vire säilyisi.

 Jaa-a, voi olla että tehtiin jotain muutakin. Tuollaisia meidän treenit on, aika paljon tehdään mutta pyrin nykyään siihen että toistoja olisi yhtä liikettä kohti vain 3-5 ja treeneissä koko ajan vauhtia ja hauskuutta. Ja tietenkin aina pyrin siihen että homma onnistuu ja Rene vaan ihmettelee et miten se onkin kaikessa niin mahottoman hyvä. Rene saikin juosta ja riehua aikalailla taas ja oli kyllä ihan intsinä ja aika usein löytyi se kaipaamani "hullun kiilto" silmiin. ;)
Yritän nyt taas keskittyä kontaktiin ja siihen että koira olisi skarppina ja kontaktissa vaikka olisin kauempanakin. Meil oli kivaa ja koira toimi hyvin. Ihana harrastus. :) Ja tääl kaupungis on niin hyvä kun häiriöreeniä saadaan nyt ihan ilmatteeks.

Palveluskoirakokeiden korkkaus ja muita kuulumisia

Viime bloggauksesta on hurahtanutkin pitkä aika, hupsista...
Pitää oikein miettiä että mitä tämä aika onkaan tullut tehtyä. Keväällä reenasin koiran kanssa laiskemmin, mutta kävin erilaisissa seminaareissa. Olin ihan innoissani kun löysin FB:stä valmennustapahtumat-sivun josta  on helppo bongata noita koulutuksia. Aika paljon on tullut itsekseen vain luettua kirjoja joten oli mielenkiintoista päästä tuollaisia huippuja livenä kuuntelemaan. Ehkä jostain semmasta voisin kirjoitella joskus jos vaan jaksan...
Päällimmäiseksi taisi jäädä mieleen  sekä Juha että Pekka Korrin opetuksista se, että kaikkia kokeen osia pitää treenata; kentälle menoa, aloitusta, väleissä tapahtuvia odotteluja, siirtymisiä paikasta toiseen jne. Yhdestä semmasta jäi ikävä kyllä mieleen kovat otteet ja pelokkaan näköiset koirat, enkä pystynytkään touhua katsomaan loppuun asti, vaan poistuin paikalta. En nyt jaksa siitä ainakaan tällä kertaa kirjoitella vaikka aihe on sellainen josta on vaikea olla hiljaa. Kouluttajan nimen olen poistanut tuosta sivupalkin kalenterista.

Keväällä kävin kisoihin tähtäävien tottisryhmässä ja kesän alussa muutaman kerran jälkikurssilla, jossa sitten töiden vuoksi en useammin päässyt käymään. Noilta kursseilta sain kannustusta ja koska kaverini oli jo aikoja sitten yllyttänyt minua kokeilemaan pk-kisoihin, niin minäpä hullu sitten ilmoitin meidät valkkareiden rotumestaruuskisoihin metsäjäljelle. Kisat olivat siis syyskuun puolessa välissä ja meillä kesän alussa vielä täysin opettamatta metrinen hyppy, A-este ja eteenlähetys. Noutoonkin sain kehitettyä Renelle ongelman, mutta siitä onneksi päästin yli kaverin vinkeillä.

Tuntuu että kesällä en treenannut koiran kanssa oikein mitään, aika meni töissä ja kesällä on muutenkin aina jotenkin kiire ja kaikenlaista menoa. Lisäksi kuumat kelit tekivät tuon mahtiturkkisen koiran aika vaisuksi. Onneksi pari ystävääni ahkerasti järjestivät tapaamisia kesän mittaan, jolloin tehtiin toisillemme jälkiä, kahviteltiin ja nautittiin koiraharrastuksesta parhaimmillaan.

No sitten tulikin jo elokuu ja kohta huomasin että kisoihin on kolme viikkoa ja meillä edelleen ihan kesken nuo puutteelliset liikkeet! Yleensä olen halunnut harjoitella liikkeet hyvin ennen kuin mennään kokeeseen, mutta nyt tajusin että tällä kertaa on pakko mennä vähän "soitellen sotaan". Välillä teki melkein mieli livistää ja perua koko juttu, mutta päätin että haluan kuitenkin vaikka vain kannatuksen vuoksi osallistua rotumme ihka ensimmäisiin mestaruuskokeisiin. Halusin mennä katsomaan ja kokeilemaan, piti vain itselleni muistuttaa tosiasiat, että tällä kertaa osa liikkeistä on täysin kesken ja muutenkin on reenattu niin vähän että ihan plörinäksi saattaa mennä koko tottis. Maastot taas menivät parhaina reenipäivinä ihan nappiin, joskus tosin keppejä jäi muutama löytämättä.

Pari viikkoa ennen reenasin kyllä aika lailla, joka ilta tehtiin jotain ja ajelin myös useamman kerran vajaan tunnin matkan koepaikalle että päästiin harjoittelemaan kentälle. Aivan keskeneräisellä tottiksella siis lähdettiin kokeilemaan, ja kyllä jännitys olikin sen mukainen, edellisellä viikolla pelkkä sana "Raisio" ja "Hauninen" saivat vatsassa muljahtamaan oikein kunnolla!

Kokeessa jouduttiin ensimmäiseksi paikallamakuuseen, minkä ajattelen olevan meille huonompi juttu, sillä pitkät suoritukset ilman palkkaa saavat koiran vähän hiipumaan. Paikkamakuu on se pienin murheista, siinä ei yleensä ole ollut ongelmaa ja hyvin meni tälläkin kertaa. Itse tottis sitten... Minusta tuntui ettei koskaan olla tehty niin huonoa tottelevaisuutta, Renen katsekontakti tipahteli ja henkilöryhmässä Rene lähti jopa paikaltaan haistelemaan ryhmäläisiä. Jäävät liikkeet ja luoksetulo menivät ihan hyvin, samoin nouto. No, nehän olivatkin jo tuttuja tokon puolelta. Metrinen hyppy on Renelle vaikea ja se on lyönyt siihen jalkojaan. Toivoin jo oikeastaan että Rene mieluummin kiertää hypyn kuin lähtee puolihajamielisenä yrittämään ja loukkaa itsensä siihen. Sanoin siis koiralle vain "nouda" ja ajattelin että ehkä Rene jättää hypyn tekemättä. Rene kuitenkin lähti hyvin yrittämään ja teki menohypyn, tosin taas jalat vähän rapsahtivat esteeseen. Paluuhyppy jäi kuitenkin tekemättä niin kuin oletinkin. A-esteen ehdin jotenkuten Renelle opettaa siihen malliin että koira jopa innostui sitä tekemään, ja siinäkin Rene teki esteen toiseen suuntaa. Palatessaan kapula suussa Rene hätkähti esteen kohdalla ja palasi sitten toiselle puolelle katsomaan että "ai niin, unohdin tämän..." mutta ei sentään lähtenyt ilman vauhtia yrittämään. Hauska kuitenkin oli nähdä koiran reaktio, ja aika lyhyessä ajassa se oli tajunnut että kiipeäminen pitäisi tehdä molempiin suuntiin.

Eteen lähetys meni nollille, sekin aika oletetusti. Koska niin monessa liikkeessä oli puutteita, ajattelin ettei tästä heru kuin vitosella tai kutosella alkavat pisteet. Tuomarin arvostelu oli hyvin realistinen, ja hän osasi aivan oikein kiteyttää suorituksen. Tuomari mukaan osa liikkeistä on ihan hyviä mutta osassa koulutus on vielä kesken, ja juuri näinhän se onkin. Nopeutta ja tarkkaavaisuutta toivottiin liikkeisiin lisää. Mutta tällä kertaa meillä oli myös vähän tuuria matkassa, saimme nimittäin juuri TASAN ne tarvittavat 70 pistettä tottiksesta! Ihan mahtavaa siis että Rene lähti tekemään hyppyä joka oli sille vaikea, pisteenkin menetys, ja maastoihin olisi joutunut lähtemään sillä tiedolla että koulutustunnus oli jo menetetty. Tästä oli siis hyvä jatkaa maastoihin.

Koska nämä olivat ensimmäiset pk-kokeeni, olivat maastot omalla tavallaan jännittävät, sillä en tarkalleen tiennyt miten "protokolla" siellä menee. Esineruutu on treeneissä mennyt hyvin, mutta tällä kertaa Rene piti minut sen verran jännityksessä, että etsiminen kesti aika kauan. Rene lähtee aina ihan hyvin etsimään, mutta meno nyt ei ole mitään supervietikästä suihkintaa, vaan Rene etsiin rennosti hölkäten, kuitenkin ihan aktiivisesti koko ajan etsien. Tällä kertaa koira kiersi moneen kertaa aluetta ja ihmettelin jo että mikä nyt mättää kun harjoituksissa aina esineet löytyvät tosi nopeasti. Onneksi kuitenkin pieni lapsen sandaali löytyi lopulta ja tällä kertaa aika läheltä etureunaa. Yleensä Renen palautukset sitten sujuvat kivasti, ja niin tälläkin kertaa. Mukavan ja huumorintajuisen tuomarin kommentti oli että "ohjaaja yritti kyllä tehdä kaikkensa pilatakseen koiran suorituksen". :D Siinä vaiheessa kun koira ei löytänyt etsimäänsä, minä olisin ohjaajana voinut olla paremmin tukena ja rauhallisesti kutsua koiran sivulleni ja lähettää uudelleen etsimään. Tuomari toivoi myös lisää intoa esineisiin ja muutenkin vauhtia lisää. Jälkeenpäin ajateltuna olen lähtenyt esineruutua aikoinaan opettamaan siinä uskossa että koiralle saa kerran sanoa "etsi" ja sen jälkeen ei lisäkäskyjä saa antaa. Siksipä tuollaisia uudelleen lähetyksiä joista koiran into taas nousisi, ei ole tullut tehtyä. Siinä taas yksi harjoiteltava lisää, kaikkien niiden sadan muun jatkoksi... Hetken jo luulin että saimme vain 9 pistettä ruudusta ja olin jo tosi pettynyt, mutta ne olivatkin vain pisteet työskentelystä (max.12 p.) yhteispisteet olivatkin siis 27/30, joten en voinut olla muuta kuin tyytyväinen.

Jäljellä olikin sitten vuorossa janalähdön jännittäminen. Rene lähtee kyllä innolla jälkeä etsimään, mutta saattaa lähteä vinoon tai mutkitella, kokeissa kun toivottaisiin suoraa etenemistä. Joskus harjoituksissa myös takajälki on vähän kiinnostanut. Itse jälkiosuus oli huomattavasti rennompi kuin olin odottanut. Tuomarille esittelyn jälkeen hyppäsimme ojan yli metsään ja eikun menoksi. Rene lähti innokkaasti etsimään, ja minä huomasin jossain vaiheessa käveleväni koiran perässä vaikka olin hetki sitten jankuttanut mielessäni "muista odottaa että koira on kulkenut liinan matkan, muista odottaa että koira on kulkenut liinan matkan..." Rene teki janan puolessa välissä koukauksen oikealle ja lähti sitten vasemmalle ajamaan jälkeä. Mitään kommentteja ei kuulunut, joten uskalsin huokaista helpotuksesta, oikealla jäljellä ollaan. Ja vitsit miten hienolta tuntui kun Rene nappasi suuhunsa ensimmäisen kepin ja toi sen innoissaan minulle. Tosi hienosti ja innokkaasti koira teki töitä, jälki oli selvästi meidän päivän paras suoritus. Nyt on onneksi sen verran harjoiteltu myös muiden tekemiä jälkiä, että olen jo paremmin oppinut luottamaan koiraan ja näkemään koska ollaan jäljellä. Kerran jälki hävisi, mutta Rene teki jo tutun näköisen, rauhallisen ympyrän, löysi jäljen uudelleen ja sitten jatkettiin. Jäljeltä löytyikin sitten hienosti 5 keppiä, myös se viimeinen. Aikaa ei mennyt kuin 10 minuuttia ja mietin jo että lähdemmekö etsimään vielä sitä puuttuvaa keppiä, sillä luulin että koska tottis meni niin huonosti, meidän olisi saatava maastosta lähes täydet pisteet (näin hyvin olen perillä säännöistä). Lisäksi olin ihan varma että janasta saamme tosi huonot pisteet. Päätin onneksi olla tyytyväinen näihin viiteen löydettyyn, ja janalähdöstä tulikin pisteitä 39/40! Rene sai kuulema lisäpisteitä siitä että korjasi itse takajäljen. Pisteet jäljeltä olivat siis 149/170.

Ja niinhän siinä kävi että saimme kakkostuloksella koulutustunnuksen JK1!!!!  Pisteitä tuli yhteensä 246, ja tulimme rotumestaruuskisoissa kakkosiksi. Oli hienoa päästä kisaamaan pk-lajeissa vihdoin ja viimein, onhan se ollut haaveeni jo aika nuoresta tytöstä lähtien, ja koulari kyllä tuntui hyvältä. Maastot oli hirmu kivoja ja toivat monipuolisuutta, kyllä tämä harrastus taas vei mennessään.

Kokeista jäi tietenkin  hyvä mieli, mutta myös sellainen olo että vielä meillä on niiiin paljon treenattavaa. Pitkiä suorituksia, palkkaamattomuutta ja kokeenomaisia treenejä ei olla tehty juuri lainkaa joten itseasiassa ihmeen hyvin Rene on jaksanut tehdä hommia kisoissa. Myös tuota katsekontaktia on alettava harjoitella, tällä hetkellä koira luulee että kontaktin tiputus on ihan ok, enhän ole sitä sille opettanut. Virettä ja intoa pitäisi nostaa, hyppytekniikkaa harjoitella ja opettaa nyt oikeasti ne keskeneräiset liikkeet.

Muutimme maalta kaupunkiin joten nyt treeneissä käynti helpottuu huomattavasti ja pääsemme harjoittelemaan häiriössä, ihan mahtavaa. Nyt taidamme treenailla talven rennommissa merkeissä, tehdään vähän kaikenlaista ihan vaan koiran aktivoimiseksi ja väsyttämiseksi ja katsotaan sitten keväällä ollaanko kehitytty ja miten. :)